Salon ja Raision seurakunnat yhdessä aloittivat Tuotekehitystyön erikoisammattitutkintokoulutuksen Raision seudun koulutuskuntayhtymä RASEKOssa vuonna 2018. Koulutus kesti puolitoista vuotta ja siihen osallistui ryhmä työntekijöitä molemmista seurakunnista tavoitteenaan oppia muun muuassa palvelumuotoilua ja työstää yhdessä Vapaaehtoistyön laatukäsikirja. Oppisopimuskoulutuksena tehty tutkinto tukee seurakuntaa ja sen toiminnan kehittämistä sekä työntekijää itseään tuoreella tiedolla, josta oman kehittämistyön kautta tulee lisää ammatillista osaamista. Katja Koskensalo kirjoittaa kokemuksestaan tuotekehitystyön opiskelijana.
Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinto oli jo koulutussuunnitelman nimipainajainen. Kun siihen sitten matkan varrella tuli lisäksi Realismi ja toivo -hanke sekä Vapaaehtoistyön laatukäsikirja, niin koossa alkoi olla sellainen sillisalaatti, että viisaampi olisi nostanut kytkintä ja paennut. En ollut viisas.
Itseasiassa en ole oikein vieläkään täysin tietoinen siitä, miten päädyin tekemään tuotekehittelyä yhdessä monen oman työkaverin kanssa Raision seurakunnasta, saati sitten Salon seurakunnan työntekijöiden kanssa. Tuomiokapitulin henkilöistä ja heidän ilmestymisestään kuvaan on vielä hämärämpi käsitys. En edes ollut ensimmäisessä lähiopetuspäivässä mukana ja molskahdin syvään veteen heti alkuun, kun toisessa lähipäivässä en tajunnut yhtään mistään mitään.
Vähitellen alkoivat kuitenkin vähemmän kirkolliset määreet, kuten markkinointi, brändäys ja tuotteistaminen löytää sijaansa muiden muuassa Lähetyssoppi-nimisen kaupan tuotteiden yhteydessä. Mutta kyllä sai lähetyssihteeri moneen kertaan tikkuja kynsien alle päätään raapiessa, että mitä tämä nyt tarkoittaa.
Koko porukkamme oli lisäksi ahne työlle. Vaikka ryhmämme teki yhdessä isoa projektia eli Vapaaehtoistyön laatukäsikirjaa, oli meillä kaikilla vielä oma projektimme koulutuksen aikana. Koulutuksen alussa olin vitsinä heittänyt koulutuksesta, että mä meen brändämään lähetystyöhön erottamattomasti kuuluvat villasukat. Hei, sen piti olla vitsi!
Vitsin lopputulos oli Pieni Villasukkakirjanen, jossa määriteltiin myynnissä oleviin villasukkamalleihin tuotenimet Kanttorin kapinasukasta Pastorin pakosukkiin. Lisäksi luotiin Raision seurakunnan vapaaehtoistyön keskukselle oma nimikkosukka Tasalan Kannatussukka, määriteltiin sille oma värimaailma ja muut brändäykseen kuuluvat asiat. Kuluselvitystä tehdessäni kiitin Luojaani, ettei mun tarvitse maksaa seurakunnan omasta tilasta vuokraa, sähköä ja muita kiinteistöihin liittyviä kuluja. Villasukkia pitäisi nimittäin myydä yli tuhat paria kuukaudessa, jos sillä elää pitäisi.
Lähiopetuspäivissä mä olin aina se vastarannan kiiski, kun löysin joko kokonaisuuteen liittyvän ongelman tai erityisesti sen ”tämä ei sovi kirkolliseen ajatteluun” -näkökulman. Pessimisti ei pety tai jotain. Olin varmaan ärsyttävä sekä opettajien että muiden opiskelijoiden näkökulmasta. Ja jos löysinkin jotain hyvää lähiopetuksen aihealueista, niin en varmasti sitä ääneen kertonut. Jatkuvasta urputuksesta huolimatta korvien välissä tapahtui paljon. Ja opittujen asioiden tuomat ajatukset törmäilevät edelleen toisiinsa odottaen omaa toteutusvuoroaan lähetystyön maailmassa.
Yhteinen projekti Vapaaehtoistyön laatukäsikirja ei kai näe projektin loppua koskaan. Etenkin kun laatukäsikirjan on tarkoitus olla ajantasainen tästä paruusiaan. Lisäksi hallitukset muuttavat lakeja siihen tahtiin, ettei perässä pysy. Kirjan nettiversiota varten haeskelin puoli päivää lakipykälää, joka koski työttömän oikeutta tehdä vapaaehtoistyötä. Se on kadonnut koko pykälä! Oikein isolla haulla saatoin sitten päätellä, että se katosi aktiivimallin myötä ja viimeistään aktiivimallin poistoon.
Jo ensimmäistä tutkinnon näyttöä tehdessäni otin lähetystyön vapaaehtoiset mukaan. Silloin suunnittelimme myyjäisten muuttamista toiseen paikkaan. Samoin villasukkia pohdimme yhteistyössä Sukkapiiriläisten kanssa. Näiden oppien myötä olen yrittänyt löytää tästä syksystä jokaiselle oman tärkeän tehtävän mm. Lähetyssoppi-myymälän tehtävissä. Tämän jaon myötä kukaan ei myöskään rasitu liikaa.
Katja Koskensalo
lähetyssihteeri, Raision seurakunta
Kuvassa Sanna Saramo (oik.) Salon seurakunnasta ja Päivi Leino Raision seurakunnasta Tuotekehitystyön erikisammattitutkinnon lähiopinnoissa rasekossa. Takana Stefan Forsström Raision seurakunnasta. Kuva Minna Törrönen.
Realismi ja toivo: seurakunnat muutoksessa -hankkeessa kahdeksantoista Turun arkkihiippakunnan seurakuntaa on kahden vuoden ajan vahvistanut verkostoja ja vapaaehtoistoimintaa, etsinyt ja kokeillut erilaisia toimintamalleja ja avannut tietä uudelle toimintakulttuurille, jossa seurakuntalaisen osallisuus ja vapaaehtoisuus vahvistuvat.