Toimintaympäristön muuttuessa tulee olla rohkeutta ajatella uudella tavalla. Mennä sinne missä ihmiset ovat luontaisesti ja kysyä heiltä, mitä he toivovat kirkon toiminnalta. On hyvä yhdessä miettiä, miltä maailma näyttää, mitkä ovat ihmisille tärkeitä asioita ja kysymyksiä heidän arjessaan, miten kirkon sanoma voi tulla lähelle sekä kuinka tuoda kristillinen palvelu kaikille saavutettavaksi.
Neljä vuotta sitten, avoimen diakonian viran tullessa auki, halusimme kartoittaa yhteistyökumppaneiden tarpeita ja toiveita diakoniatyöltä. Esille nousi vahvasti se, että he haluavat meidät mukaan toimintaansa. He eivät nähneet missään vaiheessa esteenä sitä, että edustamme kirkkoa, uskonnollista yhteisöä, vaan mahdollisuutena tehdä yhdessä tavoitteellista työtä, jossa yhteisön jäsenet ovat mukana aktiivisina toimijoina. He kokivat, että moniammatillisuus ja monitoimijuus tuovat lisäarvoa yhteisön rakentamisessa.
Yhteistyömme perustana on osapuolten luottamus, kunnioitus ja ammatillinen osaaminen sekä samojen eettisten arvojen jakaminen. Lisäksi yhteinen, avoin vuoropuhelu, kokemusten jakaminen on vahvistanut yhdessä tekemistä sekä vähentänyt ennakkoluuloja. Verkostojen kanssa reagoimme ja vaikutetaan yleiseen mielipiteeseen ja paikalliseen päätöksentekoon heikommassa asemassa olevien ihmisten puolesta. Verkostojen yhteisellä tavoitteella ja tahtotilalla olemme hankkineet lisäresursseja hankerahoituksien kautta.
Hyvä lähtöasetelma on se, että omalla työyhteisöllä on yhteinen visio ja itseymmärrys siitä, miksi työtä tehdään toisessa toimintaympäristössä. Työ toteutetaan edelleen viran perustehtävän ja kirkon työntekijän roolista käsin. Hengellisen työn työntekijän ei tule muuttaa omaa ammatti-identiteettiään verkoston mukaan vaan tulee löytää hengellisille asioille sopiva tila verkostossa. Työ koetaan verkostossa merkitykselliseksi, kun yhteiselle työlle sovitaan tavoitteet, luodaan pelisäännöt, toimitaan avoimesti, käydään kunnioittavaa dialogia, arvioidaan toimintaa sekä annetaan tilaa oppimiselle ja kehittymiselle. Usein yhteistyötä vaikeuttaa, jos asioita ei ole puhuttu ja sovittu etukäteen. Työtavan muutos edellyttää työntekijältä rohkeutta ja uskallusta heittäytyä ja ajatella uudella tavalla.
Yhteistyötä verkostojen kanssa voidaan kutsua monella tavalla kuten verkostoyhteistyö, moniammatillinen yhteistyö, monialainen yhteistyö jne. Eri nimillä on sisällöllisesti erilaisia merkityksiä. Verkostojen toimintaympäristössä tehtävää, osallistavaa yhteistyötä, haluamme kutsua yhteisödiakoniaksi. Nimi viestii diakonian perustehtävästä ja yhteisön kaikkien jäsenten osallisuudesta. Yhteisödiakoniassa toteutuu toimintakulttuurin muutos, jossa työntekijän rooli muuttuu toteuttajasta mahdollistajaksi. Siinä luovutaan perinteisestä asiakas – auttaja asetelmasta, yhteisön jäseniä ei kutsuta asiakkaiksi eikä heitä kohdella kohteena. Heille mahdollistetaan osallistuminen toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen, omien voimavarojen vahvistamiseen ja kokemukseen omasta arvosta turvallisessa yhteisössä. Tämä ei pois sulje yksittäisen ihmisen kohtaamista, tukemista ja hengellistä ohjausta.
Työntekijöiden kokemukset yhteisödiakoniasta on se, että he kohtaavat työssään niitä ihmisiä, joilla ovat samat elämän ja kuoleman kysymykset kuin muillakin, mutta kynnys osallistua seurakunnan toimintaan on liian suuri. Yhteisön jäsenet ovat lähes aina niitä uskollisia kirkollisveron maksajia, jotka käyttävät kirkon palveluja vain vähän. Näille ihmisille kohtaamiset ja keskustelut kirkon työntekijän kanssa ovat tärkeitä. Yhteisön jäsenten toivomusten pohjalta on puhuttu Jumalasta ja ristin teologiasta, käyty uskontodialogia, pidetty hartauksia ja vietetty juhlapyhiä.
Yhteisödiakonia toteutuu Yhteinen keittiö toimintamallissa, joka on toiminut Porissa verkostojen yhteistyönä kolme vuotta. Se on hyvä esimerkki siitä, miten yhdessä tekemällä luodaan yhteisöjä ja jossa ”elämä on parempaa yhdessä nautittuna”. Lähtökohtana on yhdessä toimiminen, kokemusten jakaminen, moninaisuutta hyväksyvä ilmapiiri ja kaikkien yhdenvertaisuus. Ihmiset saavat voimaa ja tukea toisiltaan, lähimmäisenrakkaus ja välittämien muuttuu todeksi.
Olemme saaneet olla mukana Turun Arkkihiippakunnan Realismi ja toivo -hankkeessa ja yhteisövalmennuksessa. Osallistuminen on antanut mahdollisuuden syventää työyhteisömme omaa kehitystyötä verkostotyössä ja yhteisödiakoniassa. Arkkihiippakunnan tuomiokapitulin esitykset toimintakulttuurin muutoksesta rohkaisevat ja tukevat omaa työtämme muuttuvassa toimintaympäristössä ja kirkon työssä.
Ulla Kallio
diakoniasihteeri
Porin ev.lut. seurakuntayhtymä
Seurakuntapalvelut
Realismi ja toivo: seurakunnat muutoksessa -hankkeessa kahdeksantoista Turun arkkihiippakunnan seurakuntaa etsii kokeilemalla uutta toimintakulttuuria, jossa seurakuntalaisen osallisuus ja vapaaehtoisuus vahvistuvat.