Tuomiokapitulin arkistoa järjestäessä olen käsitellyn monenlaista materiaalia eri aikakausilta. On ollut mielenkiintoista huomata mitä kaikkea arkisto kertoo.
Vaikka ei lukisi asiakirjojen sisältöä, lähtee mielikuvitus liikkeelle. Asiakirjojen ulkonäkö, materiaalit ja säilytystapa herättää muistoja ja mielikuvia. Tietyn tyyppinen paperi tai käytetty fontti tuo mieleen muistoja omasta lapsuudesta ja koulusta. Satoja vuosia vanha asiakirja saa miettimään sen kirjoittanutta ihmistä ja sen ajan elämää. Käsin musteella kirjoitettu kirje näyttää todella hienolta ja arvokkaalta. Onkohan kirjeen kirjoittaneella henkilöllä käynyt mielessä, että kyseinen kirje on luettavissa vielä vuosisatojen jälkeen?
Teksti asiakirjoissa kertoo asiasisällön lisäksi siitä, miten kieli ja tavat muuttuvat ajan saatossa. Se kertoo myös siitä, mitä asioita on pidetty tärkeinä ja miten niitä on käsitelty.
Arkistointi ei ole pelkästään asiakirjojen säilyttämistä vaan se on kulttuuriperinnön siirtämistä tuleville sukupolville. Se mitä me arkistoimme, kertoo meidän tekemästä työstä, ajasta ja tavoista vielä pitkään sen jälkeen, kun meitä ei enää ole. Arkistointia ohjaa tietyt lait ja säännöt, mutta voi myös miettiä, mitä halutaan kertoa vuosien kuluttua meidän aikaamme tutkivalle henkilölle.
Turun tuomiokapitulin arkistoa vuotta 1970 vanhemmalta osaltaan säilytetään Kansallisarkistossa Turussa. Tuomiokapitulien arkistoihin kuuluvat aineistot löytyvät Kansallisarkiston Astia-verkkopalvelun aineistohausta hakusanalla tuomiokapituli*. Astia-verkkopalvelu
Pia Karjalainen