Keski-Porin seurakunta on Porin seurakunnista suurin ja meillä on jumalanpalveluksia kolmessa kirkkotilassa: Keski-Porin kirkossa joka pyhäpäivä klo 10.00, sekä Ruosniemen kirkossa ja Pormestarinluodon seurakuntakodilla suunnilleen joka toinen pyhäpäivä vuorotellen klo 12.00. Keski-Porin kirkossa on aina paikalla kaksi pappia, joista avustava pappi siirtyy kanttorin kanssa toiseen pisteeseen ja liturgi jää seurakunnan kanssa kirkkokahville.
Seurakuntalaisemme ovat aina olleet aktiivisia toimijoita erilaisissa vastuutehtävissä, mutta jumalanpalvelusavustajina on ollut aiemmin vain muutamia henkilöitä. Keväällä 2018 seurakunnassamme järjestettiin ehtoollisavustajakoulutus, aktiivisina järjestäjinä olivat vapaaehtoistyön diakoni Tiia Verho ja lähetyspastori Pasi Virta. Koulutukseen osallistui alle kymmenen henkeä ja erinäisistä syistä (sairastuminen ja muutto muualle) vai pari kolme aktiivia jäi ehtoollisavustajiksi. Nämä ihmiset toimivat vapaaehtoisina myös monessa muussa tehtävässä, joten kovin usein he eivät päässeet avustamaan jumalanpalvelukseen.
Seurakunnassamme tapahtui suuri mullistus, kun 2019 alusta koko papisto vaihtui, joskin osin vain väliaikaisesti. Uudella innolla pohdimme, miten voisimme palvella seurakuntaamme mahdollisimman hyvin, ja seurakuntalaisten työn arvostaminen sekä yhdessä palveleminen nousi puheisiin yhä useammin. Jumalanpalvelus on seurakuntaelämän pohja ja perustus, ja siitä puhuessamme mietimme maallikoiden mahdollisuuksia ja halua palvella yhä enemmän myös jumalanpalveluksissa. Päätimme valita tämän messuavustajien rekrytoinnin ja yhteisen palvelun vahvistumisen tavoitteeksemme Realismi & Toivo- hankkeessa.
Sain mahdollisuuden toimia entistä enemmän jumalanpalvelustyössä ja kirkkoherramme Heimo Hietasen tuella järjestin uuden koulutuksen ehtoollisavustajille. Se oli mieleinen tehtävä. Sinne kutsuttiin jo aiemmin koulutuksessa olleet ja lisäksi tiedotimme asiasta netissä ja Kirkkosanomien sivuilla. Viisitoista seurakuntalaista osallistui koulutukseen, jonka järjestin 8.3. messun jälkeen. Keskustelimme yhdessä ja kerroin messun toimittamiseen liittyvästä teologiasta ja käytännön toiminnasta. Jokainen harjoitteli tekstin lukemista lukupulpetissa ja kävimme myös ehtoollisen käytänteet tarkasti lävitse. Oli kyllä hyvin innostunut ja toisaalta harras tunnelma.
Selvisi, että osa koulutuksessa olleista haluasi palvella vain ovilla jumalanpalveluksen alussa ja lopussa sekä kerätä kolehtia, osa ei missään nimessä halunnut lukea, mutta avusti mielellään ehtoollisella ja osalle kävi kaikki eri tehtävät. Sehän sopii oikein hyvin, jokainen palvelee omalla paikallaan. Keräsin kaikkien yhteystiedot ja sovimme jo heti avustajat kaikkiin kevään jumalanpalveluksiin. Seuraavana pyhänä oli tulossa piispanmessu ja sen jälkeisiin messuihin varattiin avustajat koko kevääksi. Kirjasin kaikki nimet Katrinaan ja sitten tuli korona.
No, nyt kesäkuusta lähtien avustajat ovat olleet taas toimittamassa messua yhdessä pappien ja kanttorien kanssa. He pitävät ovilla huolta, että turvavälit säilyvät ja keräävät poislähtiessä kolehdin. Jumalanpalvelusavustajamme lukevat tekstit ja tulevaisuudessa pohtivat papin kanssa yhdessä esirukouksen sisältöä, ehkä joskus saarnankin juuria. Ehtoollisella toinen avustaja jakaa hanskat kädessä puhtaat paperiliinat alttarikaiteelle öylättiä varten. Tehtävät siis vähän vaihtuivat, mutta ei työn merkitys – olemme yhdessä palvelemassa ja palveltavina.
Haastattelin tätä kirjoitelmaa varten yhtä seurakuntamme aktiivista jäsentä, Sointu Mäntylää. Hän on toiminut jo monta vuotta erilaisissa vastuutehtävissä. Esimerkiksi miehensä Aulis Haaviston kanssa hän on organisoinut Pormestarinluotoon virikepiiriä, raamattutuntia ja virsilauluiltapäivää. Hän on ollut ”Porkassa” myös avustamassa ehtoollisella. Sointu edustaa seurakuntamme Realismi ja Toivo- työryhmässä seurakuntalaisia ja onkin ollut siinä tärkeällä paikalla.
Kysyin Soinnulta, mitä hän haluaa itse kertoa aktiivisesta toiminnastaan seurakuntamme parhaaksi.
” Olen aina halunnut palvella ja olla niin mukana seurakunnan toiminnassa. Olemme pitäneet Aksun (Aulis Haavisto) kanssa virikepiiriä jo seitsemän vuotta ja nyt haluaisin tehdä jotain muuta, missä myös koen palvelevani Jumalaa ja seurakuntaamme.”
Tiedän, että jumalanpalvelus on Soinnulle ja Aksulle rakas ja heidät kyllä löytää suunnilleen joka pyhä jostain kirkonpenkistä tai palvelutehtävästä. Aksu on muusikko, joka musiikin lahjallaan palvelee hyvin paljon ympäri Poria ja Satakuntaa. Sointu on jo vuosia palvellut myös rukouspalveluryhmässä: ryhmästä joku on valmiina keskustelemaan tai rukoilemaan seurakuntalaisten kanssa jumalanpalveluksen jälkeen.
Keski-Porissa on siis jo vuosia ollut aktiivisia seurakuntalaisia, jotka kokevat tärkeäksi palvella juuri jumalanpalveluksessa. Varmasti jonkin ajan kuluttua meillä toimivat myös messuryhmät, jotka suunnittelevat ja toteuttavat koko messun yhdessä vuorossa olevien työntekijöiden kanssa. Jumalanpalveluksessa me saamme olla Jumalan palvelun kohteena ja samalla yhdessä palvella toinen toistamme.
Tämä hetki on Realismia kaikkien koronan aiheuttamien hankaluuksien kera, mutta tulevaisuus on Toivoa täynnä!
Anne Sippola
vs.kappalainen
Keski-Porin seurakunta
Realismi ja toivo: seurakunnat muutoksessa -hankkeessa kahdeksantoista Turun arkkihiippakunnan seurakuntaa etsii kokeilemalla uutta toimintakulttuuria, jossa seurakuntalaisen osallisuus ja vapaaehtoisuus vahvistuvat.