Realismi ja toivo -hankkeen alkaessa olin työskennellyt saman seurakunnan palveluksessa yli 20 vuotta. Olin työn ohella juuri opiskellut ja valmistunut varhaiskasvatuksen ohjaajaksi. Pitkä työura ja uusi motivoiva koulutus saivat minut tosissaan miettimään sitä mitä haluaisin itseni lisäksi kehittää työyhteisössäni ja seurakunnan tavoissa toimia ja kohdata ihmisiä. Alkanut hanke pureutuikin juuri niihin kipukohtiin, joissa koin olevan kehittämisen varaa. Olikin mukavaa, että saatoimme Mynämäen seurakuntana olla mukana sekä vapaaehtoistyön kuin jumalanpalveluselämänkin kehittämisessä.
Hanke antoi paljon uusia näkökulmia työstää näitä aiheita ja viedä niitä käytännön tasolle. Hanke antoi myös uutta puhtia yhteiselle kehittämiselle ja kannusti viemään hyviä ideoita ja suunnitelmia käytännön tasolle.
Osaksi juuri tämän hankkeen ansiosta koen nyt entistäkin tärkeämmäksi työaloja ylittävän yhteistyön, jossa on mukana työntekijöitä, vapaaehtoisia toimijoita, yhteistyötahoja sekä seurakuntalaisia. Hanke liputti vahvasti yhdessä tekemisen puolesta ja siinä mielestäni omassa seurakunnassamme onnistuttiin. Unohdettiin työalarajat ja yhdistettiin voimat yhtenä kristuksen kirkkona.
Sain itse kipeästi kaipaamaani kokemusta mm. diakoniatyön ja musiikkityön puolelta. Opin heidän työstään paljon ja osaan arvostaa heidän osaamistaan ja ammattitaitoaan nyt entistä enemmän. Yhteistyö tuntuu nyt lontevalta ja hyvältä. Tämä on hurjan tärkeää minulle myös ammatillisessa mielessä, kun hahmotan varhaiskasvatuksen ohjaajan työnkuvaa. Mitä omassa työssäni voi olla diakoninen työote, miten voin olla mukana jumalanpalveluselämän kehittämisessä, mitä kaikkea minulla on annettavaa vapaaehtoistyölle, mitä kaikkea hyvää toimiva vapaaehtoistyö ja vireä jumalanpalveluselämä voi tullessaan tuoda.
Tämä kaikki on lisännyt uskoani omaan työhöni, omaan seurakuntaan ja koko kirkkoon niin suomessa kuin maailman laajuisestikin. Vaikka toimimme jatkuvien haasteiden keskellä, on yhteisöllisyydessämme voimaa. Sen todisti sitten Koronan aiheuttama poikkeustilakin. Nopeasti ja rohkeasti seurakunnat tarttuivat uusiin tehtäviinsä ja tavoittivat seurakuntalaisia aivan uusin tavoin.
Tätä kaikkea on realismi ja toivo omassa elämässäni ja seurakunnassani sekä oman työyhteisöni sisällä. Voimme luottavaisesti katsoa eteenpäin. Kaiken ei tarvitse olla valmista nyt vaan matka voi jatkua ja tämäkin hanke saa kulkea mukanamme jatkossakin. Kiitos erittäin taitaville hankkeen vetäjille ja puitteille, joissa saimme oppia paljon uutta. Kiitos kunniasta, että minäkin sain olla mukana tässä hankkeessa, joka sisälsi sananmukaisesti paljon realismia ja toivoa!
Tytti Poutanen
varhaiskasvatuksen ohjaaja
Mynämäen seurakunnasta
Kuvassa Mynämäen seurakunnan realismi ja toivo työpaja tiimille. Tytti Poutanen on kuvassa kolmas vasemmalta. Kuva Minna Törrönen.
Realismi ja toivo: seurakunnat muutoksessa -hankkeessa kahdeksantoista Turun arkkihiippakunnan seurakuntaa on kahden vuoden ajan vahvistanut verkostoja ja vapaaehtoistoimintaa, etsinyt ja kokeillut erilaisia toimintamalleja ja avannut tietä uudelle toimintakulttuurille, jossa seurakuntalaisen osallisuus ja vapaaehtoisuus vahvistuvat.