Diakoniatyöntekijänä työni perustana on Jeesuksen opetuksen mukaisesti lähimmäisen palveleminen. Siispä heitän verkot vesille ja lähden sinne, missä ihmiset ovat, ja mihin olen tervetullut. Lähden sinne, missä voin osoittaa lähimmäisenrakkautta ja olla siunaukseksi ihmisille ympärilläni. Ehkä juuri minä voin olla vastaus jonkun huokaukseen. Kirkon on mentävä mukaan tämän päivän toimintaympäristöihin, jossa ihmiset jo ovat valmiina. Vaihdan siis maisemaa, tulen pois ”norsunluutornistani” ja jalkaudun toisenlaiseen toimintaympäristöön.
Astelen jo tuttuun verkostokumppanin toimipaikkaan. Sen jäsenet ja työntekijät ovat oppineet tuntemaan minut. ”Moikka, morjes, millai menee” kuulen ympäriltäni. Otan esille lapun, jossa lukee #mitäsulkuuluu, laitan sen ilmoitustaululle ja painun ”olkkariin”. Porukkaa saapuu paikalle ja istumme ringin muodossa mukavasti sohvilla tai nojatuoleissa. Kuulumiskierros on vilkas ja asiaa riittää. Kuuntelen rauhassa, vastailen ja kommentoin.
Sitten aloitamme yhteisen ohjelmatuokion. Laittelen positiivisia kuvia pöydälle. Tässä tehtävässä mietimme, entä jos Jumala antaisi meille jokaiselle kolme toivomusta. Ensimmäisellä kierroksella jokainen saa ottaa yhden kuvan, mitä hyvää itsellä jo on ja mitä toivoisi lisää. Siitä keskustelemme.
Sitten uusi kierros. Nyt kuvat ovat hieman synkempiä. Mitä haluaisin pois itseltäni. Kolmannella kierroksella pyydetään jotain sellaista hyvää ja positiivista, mitä itseltä puuttuu tai ei ole riittävästi. Kuvat herättävät tarinoita ja tunteita. Antavat rohkaisua ja iloa. Liikutumme ja nauramme.
Kuuntelemme irlantilaisversion Titanic-hymninä tunnetusta virrestä 396, Sua kohti Herrani. Lopuksi kuuntelemme kelttiläisen rukouksen ”Pilvi väistyy” ja toivotan kaikille Jumalan siunausta ja suojelusta. Jään vielä hetkeksi juttelemaan ja lukemaan yhden asiakkaan hengellisiä lehtikirjoituksia menneiltä vuosilta. Kannustan häntä jatkamaan sairastumisen keskeyttänyttä kirjoittamista. Teksti vie mukanaan.
Tämä on verkostoyhteistyötä. Tämä tapa tehdä työtä lähtee asiakkaista ja heidän tarpeistaan. Tämä työ on yhdessä toimimista ja osallistavaa. Siinä organisoidaan tekemistä yhdessä. Kirkon ja seurakunnan työntekijänä mietin, miten kehitän omaa toimintaani verkostoissa. Tässä on minulle uusi ajattelu- ja toimintamalli, olla ihmisten elämässä diakoniatyöntekijänä heidän pelikentällään. Seurakunnan tulee elää ihmisten parissa ja työskennellä heidän kanssaan yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Rakennan siltoja paikallisyhteisöihin ja niissä oleviin ihmisiin. Tämä vaatii minulta rohkeutta ja uudenlaista työotetta.
Kun lähdetään toimimaan yhdessä eri toimijoiden kanssa, on tärkeä tietää, mitä minulta odotetaan, ja mitkä ovat yhteiset tavoitteet toiminnalle. Verkostokumppanien tulee tietää minun osaamiseni, ja minun itseni pitää tiedostaa oma roolini hengellisenä työntekijänä. Diakoniatyöntekijän ydinosaamista on kyky olla läsnä ja kohdata ihmisiä. Olen läsnä elämän ja kuoleman kysymyksissä ja mietin, mitä minulta odotetaan ja mitä minä voin antaa.
Verkostotyössä olennaisia ovat ne asiat, jotka nousevat yhteisöstä, jotta minä voin tukea ihmisten hyvinvointia, vahvistaa voimavaroja ja hengellisyyttä. Tämä tapa tehdä työtä on myös minulle iloa ja energiaa antavaa. Uskon, että onnistuminen verkostotyössä perustuu yhteisön jäsenten kokemukseen kohtaamisessa, kuulluksi tulemisessa ja vuorovaikutuksessa.
Seurakunnan työntekijänä välitän myös uskoa, toivoa ja rakkautta. Kulkiessani takaisin ”norsunluutorniini” syksyn väriloisto ympärilläni ja vielä lempeän tuulen puhaltaessa kasvoilleni ja kieputtaen värikkäitä lehtiä ajattelen, että tämä on yhteisödiakoniaa parhaimmillaan.
Minna Taimi, diakoniatyöntekijä, Porin ev.lut. seurakuntayhtymä – seurakuntapalvelut
Kuvassa Porin ev.lut.seurakutayhtymän seurakuntapalvelut yksiköstä Minna Taimi (vasemmalla), Heli Lukka ja Ulla Kallio. Kuva Simo Ahtee.
Realismi ja toivo: seurakunnat muutoksessa -hankkeessa kahdeksantoista Turun arkkihiippakunnan seurakuntaa etsii kokeilemalla uutta toimintakulttuuria, jossa seurakuntalaisen osallisuus ja vapaaehtoisuus vahvistuvat.