Noormarkun seurakunta lähti mukaan yhteisövalmennukseen samana vuonna, kun Pomarkun ja Noormarkun seurakuntien liitos oli tapahtunut. Ajatuksena oli rakentaa kahden yhteisön ydintiimi, jossa on työntekijöitä ja seurakuntalaisia molemmilta alueilta. Työntekijävaihdosten ja työaluemuutosten takia kuitenkin yhteisönrakentamisessa on suuntauduttu Pomarkun alueen messujen kehittämiseen. Pomarkussa on ollut yhteisöllisen jumalanpalveluselämän innostusta jo aikaisemminkin, mutta seurakuntaliitoksen myötä yhteisö on ollut uusien haasteiden edessä.
Yhteisövalmennuksessa aloitti kahden seurakuntalaisen, diakonissan, kanttorin ja kappalaisen muodostama tiimi. Jo ensimmäisessä kokoontumisessa pimeässä marraskuun illassa Pomarkun kirkon sakastissa löytyi yhteys ja innostus.
” Tiiminä valmennuksessa olo antaa paljon, runsaammin kuin, jos olisin yksin. Siinä toteutuu Raamatun ajatus: ” kun tulette yhteen, jokaisella on jotain annettavaa”, vaikkapa sitten oma köyhyytensä ja osaamattomuutensa. Vain tyhjät voivat täyttyä. Jospa tätä viestiä osaisi viedä työhön ja elämään muutenkin.”
Yhteisövalmennuksessa ovat yhdistyneet yhteinen unelmointi ja konkreettisten tavoitteiden asettaminen. Ensimmäisen puolivuotisen tavoitteeksi seurakuntalaisia kuultuamme otimme yhteisöpäivän järjestämisen, vastuuorganisaation luomisen ja kausiohjelman tekemisen. Koronan suljettua kirkon ovet yhteisöpäivä peruuntui, mutta kutsuimme seurakuntalaisia kahvihetkiin etäyhteyksillä. Kesällä kokoonnuimme jo kirkonmäellä ja kirkossa. Vastuuorganisaatio ei näissä vielä muodostunut, mutta yksi selkeä vastuuryhmä muodostettiin seurakuntalaisten toiveesta. Messujen yhteyteen haluttiin joka pyhäinen sakastipyhäkoulu. Innostunut pyhäkoulunopettajien tiimi aloitti syyskuussa. Syyskauden ohjelmalehtinenkin saatiin tehtyä kutsumisen avuksi.
”Meidän yhteiset tajunnanvirtaukset ovat olleet rohkaisevia: lopputuloksena on ollut ihan jotain muuta, mistä lähdimme liikkeelle, jotain sellaista, mistä kukaan ei tiennyt. Onko seurakuntayhteisössäkin näin? Uskallanko luopua omista ennakkosuunnitelmistani, antaa lupaa luovuudelle, yrityksille, erehdyksille, kaikelle inhimilliselle. Miten minä työntekijänä uskallan riisua työnaamioni, aina samoina toistuvat kaavani, edes joskus, ja antautua luovuuden virtaan, jossa Luoja luo uutta, meidän kauttamme.”
Seuraavaan kauteen otimme tavoitteeksi yhteisöajatuksen esittelemisen ja innostuksen kasvamisen niiden seurakuntalaisten keskuudessa, jotka kokoontuvat Noormarkun kirkkoon. Toiseen kirkkoon emme voi siirtää suoraan sitä, mitä itse olemme kokeneet, mutta voimme rohkaista seurakuntalaisista nousevien unelmien liikkeelle lähtemistä. Tätä helpottaa se, että yhteisövalmennustiimiimme liittyi uusi työntekijä Noormarkusta. Toiseksi lähdemme tutkimaan yhteisömme avoimuutta. Millaisia kynnyksiä meissä on ja millaisia kynnyksiä messuun tulija joutuu ylittämään itsessään? Voimmeko tehdä jotain, että messuyhteisöön olisi helpompi tulla ja tulija kokisi olevansa tervetullut?
”Miten tulla rohkeaksi ja luottavaiseksi? Onko se jotain sellaista, että luotan, ettei minua hylätä, vaikka en tiedä, mitä tulee, mutta haluan katsoa. Miten rohkaista seurakuntalaisia luottamukseen? Lähteekö se jokaisen näkemisestä, arvostamisesta? Kiireellä ei varmaan ole tässä sijaa. Kunpa osaisin ja haluaisin kohdata jokaisen, joka eri päivinä tielleni johdatetaan? Uskallammeko luottaa, että hyviä asioita tapahtuu ilman minuakin? Saan välillä levätä, katsella, miten asiat etenevät, miten Herra hoitaa.”
Matkamme on vielä kesken, mutta se on innostanut lähtemään liikkeelle. Erityisen tärkeäksi olemme huomanneet ne unelmat, jotka nousevat seurakuntalaisilta. Kun ne saavat siivet, yhteisö voi ottaa tärkeitä askelia.
Hannu Anttoora ja Hilkka Toikka, Noormarkun seurakunnan yhteisövalmennustiimistä
Katso video Yhteisövalmennus avaa mahdollisuuksia Noormarkun seurakunnassa
Realismi ja toivo: seurakunnat muutoksessa -hankkeessa kahdeksantoista Turun arkkihiippakunnan seurakuntaa etsii kokeilemalla uutta toimintakulttuuria, jossa seurakuntalaisen osallisuus ja vapaaehtoisuus vahvistuvat.