”Patterit seinille ja sähköt uusiksi, sillä se remontti on kaikkein halvimmin kuitattu”. Tällainen kommentti saatettiin kuulla, kun Liedon kirkon remonttia alettiin pohtia. Remonttiin oli ryhdyttävä, sitä vaativat kirkon lämmitys ja sähkötyöt, ja rahaakin oli kerätty, mutta silti monia hirvitti ajatus remontin kustannuksista.
Kirkon remonttiin on valmistauduttu Liedossa monin tavoin. Yhtenä osana valmistautumista ovat olleet kirkkotilan monipuolisen käytön kokeilut. Monia aiemmin seurakuntatalolla järjestettyjä tilaisuuksia vietiin kirkkotilaan: keskusteluiltoja, tapahtumia, perhekerhoja, neuleiltoja. Yksi mieleenpainuvimmista uusista toimintatavoista on ollut pääsiäisyön ateria – sen kattaminen kirkon keskikäytävälle messun ajaksi ja nauttiminen yhdessä öisessä kirkossa.
Liedon kirkon monipuolisen käytön kokeiluissa ei ole lähdetty erikoisuuden tavoitteluun tai tapahtumamäärien lisäämiseen. Kirkossa on eletty tavallista seurakuntaelämää. Kirkkotilassa oleminen tuo kuitenkin oman lisänsä. Kirkossa järjestettävän neuleillan olennaisena osana on viikkomessu. Kirkossa on luontevaa siirtyä pyhän ääreltä arkisempaan käsitöistä puhumiseen, puikkojen kilinä kuuluu myös messun aikana. Perheiden joulutapahtuma alkaa perhemessulla. Messun jälkeen jäädään kirkkoon kahvittelemaan ja toimintapisteisiin. Välillä käydään tapaninajelulla hevoskyydissä. Kirkossa moni tavallinenkin juttu tuntuu erityiseltä. Kirkkokahvien järjestäminen joka pyhä messun jälkeen kirkossa on ollut kokeilu, joka varmasti on tullut jäädäkseen. Vapaaehtoisten heti omakseen ottama tehtävä antaa tilaa kohtaamiselle ja viipyilylle kirkkotilassa. Kirkossa on koettu paljon pyhää iloa.
Liedon kirkossa tehtiin myös kokeilu erilaisista ehtoollisen jakamisen tavoista. Kirkkosalin etummaiset penkit poistettiin ja ehtoollinen jaettiin muutaman kuukauden ajan alttarialueen portaiden edessä seisten. Tämä kokeilu herätti paljon tunteita. Osalle ihmisistä oli vaikeaa ymmärtää kokeilun tarvetta tai tarkoitusta. Kuului nurinaa, että ei tunnu tämä nyt oikealta ehtoollisella käymiseltä. Samaan aikaan hiljaisten rollaattorikulkijoiden joukko saapui tyytyväisenä ehtoolliselle. Kerrankin ei tarvinnut heidän miettiä, miten tulla toisten joukossa ehtoolliselle – yrittääkö kiivetä portaat, tohtiiko pyytää ehtoollista penkkiin vai jos kuitenkin vaan jää koko ehtoollinen väliin.
Kokeilujen kautta tuli näkyväksi se, että isolle osalle ihmisistä kirkkotilassa järjestettävät tilaisuudet olivat vaikeita tai mahdottomia osallistua tasavertaisesti muiden kanssa monista eri syistä: valaistus ja äänentoisto kaipaa parannuksia, kirkkoon tarvitaan wc-tilat ja keittiö niin ettei tarvitse ulkorakennuksella juosta. Esteettömyyskysymykset on ratkottava niin ulkona kuin sisälläkin. Kirkon lattian monitasoisuus aiheuttaa säännöllisesti vaaratilanteita esimerkiksi hautaan siunaamisissa, kun kukkien laskijat ja arkunkantajat koettavat selvitä portaista.
Kokeilujen ja siitä saatujen huomioiden myötä on voimistunut halu tehdä kirkkotilasta yhä vahvemmin diakonian ja lähimmäisen palvelemisen, auttamisen paikka. Leipähuoneeksi nimetty uusi lisäosa on suunniteltu vahvistamaan kirkkotilan käyttöä viikkotoiminnassa ja tapaamisissa. Leipähuone ja 1900-luvun alussa alttarialueeksi rakennettu Pikkukirkko muodostavat remontin jälkeen kirkkosalista erotettavan oman kokoontumistilan, johon on helppo tulla uuden sisäänkäynnin kautta. Moni työntekijä ja seurakuntalainen jo odottaa uudenlaista mahdollisuutta kokoontua kirkossa esimerkiksi erilaisten pienryhmien kanssa. Tulisiko sitä kautta kirkko arimmillekin tutuksi ja kotoisaksi, omaksi paikaksi?
Näkymiä maailmalta
Osana ylemmän pastoraalin kehittämishankettani (Kirkkotilojen monipuolinen käyttö – tapausesimerkkinä Liedon keskiaikaisen harmaakivikirkon remontti) osallistuin huhtikuussa 2018 Lundissa järjestettyyn kansainväliseen konferenssiin, Preserve, Use and Develop. Konferenssin aiheena oli kulttuurihistoriallisten kirkkotilojen suojeleminen, käyttäminen ja kehittäminen. Monipuoliset tapauskertomukset avasivat näkymiä eri puolilta maailmaa ja siitä, miten erilaisessa tilanteessa Suomessa eletään moniin muihin maihin verrattuna. Maailmalle katsoessamme katsomme omaan tulevaisuuteemme ja heidän avullaan valmistautua siihen muutokseen, jossa itse elämme.
Kun joka kylässä on kirkko ja kaupungissa vieri vieressä, seurakunnat ovat vaikean edessä. Professori Luc Noppen Quepecin yliopistosta Montrealista kuvasi tilannetta Kanadassa. Juustotehtaan käyttöön myyty kirkko toimii uusien omistajien myötä yhtä aikaa tehtaan varastona ja esittelytilana ja kirkkosalina eli jumalanpalveluselämä kirkossa jatkuu. Useimmat kirkot eivät myynnin jälkeen ole kirkkokäytössä, vaan ravintoloita, kirjastoja, kiipeily- ja liikuntakeskuksia tai asuinrakennuksia.
Onneksi kekseliäillä kirkon käytön tavoilla voidaan myös ratkaista haasteita eikä kirkkotiloista tarvitse luopua. Saksassa eräs seurakunta on vienyt kirkkonsa Airbnb -palveluun ja tarjoaa yöpymistä kirkossa turisteille kattaakseen kuluja. Ruotsin Karlskronassa seurakunta myi kaikki muut toimitilansa ja saaduilla varoilla iso kirkko remontoitiin monipuoliseksi seurakuntaelämän paikaksi, työhuoneetkin löytyvät nyt kirkon sivuparvilta.
Yksi tapauskertomus jäi erityisesti mieleeni. Pastori Celia Cook kuvasi pienen englantilaisen Little Bealingsin maalaiskylän All Saints Church -kirkon tietä kohti lähes autioituneesta kirkosta yhteisöllisen elämän keskukseksi. Little Bealingsin kylän julkisista tiloista oli jäljellä koulu ja kirkko, kun viimeinenkin pub sulki muutama vuosi sitten ovensa väenvähyyden takia. Seurakunta järjesti lähialueen asukkaille kyselyn siitä, mitä he kaipaavat kirkolta ja sen myötä kirkosta on tullut kohtaamispaikka: lasten iltapäiväkerho, kokoontumisten järjestämisen tila, juhlahuoneisto. Seurakunnan suunnitelmissa osa kirkosta säilyy jumalanpalvelustilana perinteisine penkkeineen, mutta muuten kirkkoon on tarkoitus saada monikäyttöistä tilaa järjestää juhlia, hiljentyä, viettää aikaa. Suunnitelmia viedään eteenpäin sitä mukaa kuin rahoitus järjestyy. Mutta kirkkotilaa käytetään monipuolisesti jo, vaikka muutoksia vasta suunnitellaan.
Esimerkit maailmalta ovat inspiroineet lietolaisia
Erityisesti toivon, että yhä vahvemmin näemme kirkkotilan, pyhän paikan jatkuvan myös seinien ulkopuolella ja miten kirkon ympäristössä voi löytyä tilaa rukoukselle ja hiljentymiselle.
Kirkkotilan muuttaminen koskettaa jollain tavalla kaikkia niitä ihmisiä, joilla on jokin side kyseiseen rakennukseen. Muutoksen johtamisessa on tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus tulla kuulluksi ja osallistua muutoksen suunnitteluun. Liedossa kerättiin seurakuntalaispalautetta kirkon remonttiin liittyen ja vastauksia kertyi noin 100. Palautelomakkeessa kysyttiin: Minkälainen on minun kirkkoni? Mikä kirkkotilassa on luovuttamatonta? Mitä kirkossa voisin muuttaa? Mitä haluaisin kirkkoon?Miten kirkossa pitäisi huomioida lapset? Muut terveiseni kirkon remontin suunnittelun pohjaksi.
Palautteen keruun tarkoituksena oli siis antaa ihmisille mahdollisuus kertoa omia toiveitaan, huoliaan ja odotuksiaan kirkon remontista. Vastauksissa saatiinkin paljon ehdotuksia konkreettisista muutostarpeista, kuten wc-tiloista ja esteettömyydestä. Toisaalta seurakuntalaiset olivat hyvin yksimielisiä siitä, että luovuttamatonta kirkossa on keskiaikaisuuden ja pyhyyden vaaliminen.
Vaikka lomakkeessa selkeästi ilmaistaan, että kysely koskee nimenomaan Liedon kirkon remonttia, vastaajat kuvaavat kirkkoa paitsi tilana ja paikkana myös yhteisönä. Vastauksissa näkyy, että monille vastaajille kirkko merkitsee yhteisöä, jonka olemuksellaan tulisi kuvastaa Jumalan olemusta, rakkautta ja armollisuutta. Toiveena on, että kirkkoon on ”helppo tulla. Kaikki tervetulleita, myös ne, jotka ovat maailman murjomia.” Vastauksissa kaivataan sitä, että kirkko yhteisön paikkana on näiden toiveiden toteutumisen paikka. Kirkossa olevaa tunnelmaa kuvataan tervetulleeksi tuntemiseen ja turvallisuuteen, pyhyyteen, rauhaan, rukoukseen ja hiljentymiseen sekä kotiin ja kodikkuuteen viitaten. Näissä vastauksissa pyhyyteen sekä rauhaan ja hiljentymiseen liittyy useimmiten kirkkotila. Kodikkuus liittyy sekä tunnelmaan että tilaan. Turva ja tervetulleeksi tunteminen kirkkoon yhteisönä Kokemukset ja tunteet kirkosta ja kirkkotilasta liittyvät ajatukseen kirkosta paitsi jumalanpalvelukseen tarkoitettuna tilana myös muun kohtaamisen paikkana.
Kirkkoon tilana ja yhteisönä liittyy siis paljon tunteita, kokemuksia ja odotuksia. Siksi kirkkotilan käytön, jumalanpalveluselämän ja itse kirkkotilan muutokset ovat syvälle osuvia prosesseja. Odotus seurakunnasta Jumalan rakkauden ilmentymänä liittyy ihmisen henkilökohtaisiin kokemuksiin tilasta ja kaikesta siellä koetusta ja tunnetusta. Kirkkoon ja seurakunnan elämään siellä liittyy paljon turvaa tuovaa perinnettä, jonka katoamisen pelko aiheuttaa ihmisissä huolta. Muuttuuko sitten kaikki muukin? Siksi on tärkeää tukea ihmisiä muutoksen keskellä. Erilaisten mielipiteiden ja äänien on tärkeää päästä kuuluviin ja tulla kuulluksi. Avoin viestintä ja seurakuntalaisten mahdollisuus osallistua yhteiseen pohdintaan on myös antoisa matka yhdessä.
Kohta Liedon kirkko sulkeutuu vuodeksi. Jumalanpalveluselämä jatkuu Liedon muissa kirkoissa ja seurakuntatalolla. On jälleen yhden valmistautumisen aika. Nyt mietimme, miten otamme käyttöön remontin tuomat monet mahdollisuudet niin, että ihminen silti voi kirkkoon tullessaan huokaista helpotuksesta – sama kirkko tämä edelleen on ja miten kaunis uudessa kalustuksessaan! Ja mikä tärkeintä: Miten me, seurakuntalaiset ja työntekijät, tuomme kirkon pyhyyden keskelle sen kodikkuuden ja turvan, jota tulija kaipaa ja tarvitsee jaksaakseen?
Outi Tukia-Takala
seurakuntapastori, Liedon seurakunta
Kirjoittaja on kuvassa. Kuva Minna Törrönen.
Katso video Monikäyttöinen ja esteetön Pyhän Piertarin kirkko Liedossa
Realismi ja toivo: seurakunnat muutoksessa -hankkeessa kahdeksantoista Turun arkkihiippakunnan seurakuntaa on kahden vuoden ajan vahvistanut verkostoja ja vapaaehtoistoimintaa, etsinyt ja kokeillut erilaisia toimintamalleja ja avannut tietä uudelle toimintakulttuurille, jossa seurakuntalaisen osallisuus ja vapaaehtoisuus vahvistuvat.