Korona-aika yllätti täällä Naantalissa, niin kuin koko Suomessa ja maailmassa. Yhtäkkiä tuli ensin lamaannus, että mitä nyt. Sen jälkeen alkoi hulabaloo mitä ja miten saamme ihmisiin yhteyden, kun kasvokkain ei saa tavata. Meille diakoniantiimissä tuli heti selväksi, että alamme jakaa ruokaa.
Ensimmäisen satsin maaliskuun puolivälin jälkeen meille antoi Ruissalon kylpylä. Ruoka oli laatikoissa ja me diakoniatyöntekijät huivit nenän ja suun edessä, hanskat kädessä teimme kasseja (kuva). Työnteko olikin hauskaa, kun ensihätäännyksestä selvittiin. Mitään maskeja ei meillä vielä ollut eikä oikein tietoakaan, miten pitää menetellä. Ensimmäiset viisikymmentä kassia saimme nopeasti asiakkaille. Sen jälkeen saimme Operaatio Ruokakassilta valmiita kasseja maanantai-aamupäivisin. Operaatio Ruokakassi toimitti kassit seurakuntakeskukseen, jossa osan aikaa ravintola Amandiksen työntekijät ottivat ne vastaan ja toimittivat kylmätiloihin.
Asiakkaat varasivat meiltä diakoniatyöntekijöiltä ajan, jotka oli ajoitettu vartin välein. Jokainen diakoniatyöntekijä antoi ruokakassin asiakkaalle. Me neljä diakoniatyöntekijää jaoimme kasseja neljältä eri ovelta, joten minkäänlaista ruuhkaa ei syntynyt. Ehdimme myös vaihtaa muutaman sanan kassien hakijoiden kanssa. Diakoniapappimme Raunokin oli mukana joskus. Enimmillään kasseja oli 115. Näin isolle määrälle kylmätilat ja työntekijäresurssit eivät enää kesäkuun alussa riittäneet, joten aloimme jakaa kasseja aakkosten mukaan niin että sama asiakas sai joka toinen viikko. Lapsiperheille meni kaksi kassia ja muille yksi.
Nuorisotyöntekijämme Timbe polkaisi pyörällään, jonka tavarakärryllä hän vei enimmillään noin 20 kassia/päivä koteihin pitkin Naantalia ja teki useammankin kierroksen. Vielä hän kiipesi portaat kolmanteenkin kerrokseen kantaen pari painavaa kassia. Eipä ilmeisesti tarvinnut kuntoilla enää sinä päivänä. Luottamushenkilömme Tommy sekä tiedottajamme Merttu-Mari veivät myös kasseja koteihin. Heistäkin oli mukava tehdä vähän erilaista työtä ja nähdä miten kirjavaa väkeä diakonian asiakkaat ovat. Vapaaehtoistyöntekijämme osallistuu kassien jakamiseen, joita jaetaan 13.8 asti. Operaatio Ruokakassilla alkaa tällöin tauko. Sen jälkeen normaali ruokajako mahdollisesti alkaa yhdistyksen toimesta.
Kasseissa oli paljon hedelmiä ja vihanneksia, maitotuotteita, lihaa, suklaata, leipää ym. Todella monipuoliset kassit. Ja painavat. Sullekans ry:ltä, joka normaalisti jakaa kasseja ja on nyt korona-aikaan tauolla, saimme mm. eläintenruokaa ja mehua. Kirppikseltämme veimme kirppistavaroita ulos meiningillä ”saa ottaa”. Vapaaehtoistyöntekijöitämme Salme, Arja, Marjo ja Marjonen olivat ”perkaamassa” tavaroita. Toki muistaen koronasäännöt.
Kun kirjastotkin suljettiin, laitoimme kadun puolelle ison kyltin ja monta laatikollista kirpparin kirjoja. Sieltä sai ottaa ja sinne sai tuoda kirjoja. Tämä sai naantalilaiset -facebook ryhmässä myönteisiä kommentteja. Yhtä paljon taisi kirjoja tulla kuin mennäkin, joten kirpparille ei tyhjiä hyllyjä sitten tullutkaan, vaikka sekin oli vähän ajatuksena. 😊.
Vapaaehtoisille soittelimme ja kyselimme kuulumisia jonkin kuluttua siitä, kun korona-aika alkoi. Monet olivat iloisia, kun heitä muistettiin. Monenlaisia tarinoita kuulimme ja tuntui, että puhelut olivat tarpeellisia. Kesäkuun alkupuolella läheteltiin kirjeitä vapaaehtoisille. Niissä kerrottiin seurakunnan kuulumisia ja että kaipaamme heitä kovasti. Vanhuksia palvelulaitoksissa muistimme kirjeillä pariinkin otteeseen.
Moni seurakuntalainen otti yhteyttä ja olisi halunnut, että Cafe Armo, kahvilamme, olisi avautunut. Emme kuitenkaan voineet sitä avata. Cafe Armon puutarhakahvila laitettiinkin pystyyn melko nopealla aikataululla sen jälkeen, kun idea syntyi. Tilattiin telttoja pihalle kuusi kappaletta sekä taitettavat pöydät ja tuolit. Lapsityö käyttää niitä päivisin ja Puutarhakahvila on keskiviikkoisin. Se on avoinna klo 13-15 elokuun loppuun asti. Aluksi on hartaus, kahvia voi nauttia katoksen alla varjossa, kukkien kukkiessa ja värivalolamppujen antaessa tunnelmaa. Kirpparitavaroita on myynnissä ja he samat vapaaehtoiset, jotka laittoivat kassijakoon tavaroita, jotka eivät kuulu riskiryhmään, ovat ahertaneet etukäteen kirpparitavaroiden kanssa. Mölkkyä voi pelata, jos joku haluaa, ja pop-up ohjelmaa saa esittää. Nyt tätä kirjoittaessa on ollut vasta yksi kahvitteluhetki. Aurinko paistoi, tuuli lievästi ja lämpimästi puhalsi, ihmiset olivat iloisia, kun jotakin oli järjestetty. Vapaaehtoiset olivat täpinöissään, kun ovat odottaneet kovasti, että saisi tulla tekemään jotakin. Ihan on pitänyt ”toppuutella” heitä. Meistä työntekijöistäkin tuntui oikein mukavalta nähdä seurakuntalaisiamme ja jutella heidän kanssaan. Sitten taas lopuksi tylsä lause: käsidesi ja hanskat olivat kaikkien saatavilla ja muistutimme etäisyyksistä toisiimme nähden. Tätähän tämä nyt on.
Monenlaista muutakin uutta on opittu, ja tosi mukavaa tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin. Jumala varmastikin on ollut tässäkin läsnä koko ajan, siltä tuntuu.
Kirjoittanut Naantalissa 12.6.2020
Anita Mäkilä, diakoniatyöntekijä, vapaaehtoisten rinnalla kulkija.