Pidimme Porin Teljän seurakunnan työyhteisölle yhteisen kaste- ja osallisuus aamupäivätyöskentelyn 9.9.2020. Aamupäivän aikana oli tavoitteena saada esiin Porin Teljän seurakunnan yhteinen käsitys kasteen merkityksestä, ja keskustellen pohtia seitä, millä tavoin kasteen merkitystä voisi vahvistaa kunkin omassa työssä.
Työskentely alkoi jakamisella ryhmiin, jotka eivät olleet tavanomaiset tiimit, vaan monialaiset ryhmät työyhteisön sisällä. Pienryhmiin annettiin tehtäväksi kaksi tehtävää. Paperille jokainen itsenäisesti kirjoitti vapaasti siitä, mitä kaste itselle henkilökohtaisesti merkitsee.
Yhdessä pientyhmä keskusteli näistä merkityksistä. Toinen tehtävä oli koota yhteen ryhmän yhteinen käsitys kasteen merkityksestä, tuotavaksi yhteiseen keskusteluun. Vielä yksi kysymys käsitteli sitä, miten oma käsitys kasteesta näkyy omassa työssä?
Kun koko työyhteisö saapui takaisin yhteiseen tilaan, oli kullakin ryhmällä 3 minuuttia aikaa esittää omat koonnit kasteen merkityksestä tiivistetysti.
Vesa Saarela kokosi esitelmien pohjalta työyhteisön tiivistelmän tiivistelmän kasteen merkityksestä, joka näytti lopulta tältä:
Jumalan lapseus
Kaste on lahja
Kasteessa saadaan armo
Rakastava Isä tuntee minut
Kasteessa saadaan Jumalan pyhyys
Uskon liitto
Kaste antaa meille tehtävän
Kaste johdattaa taivasmatkalle
Seuraavaksi tehtävänä oli keskustella omissa tiimeissä niistä asioista, joita oli kuultu kasteen merkityksistä keskusteltaessa, ja jaettiin yhdessä sitä, mitä oltiin opittu. Kasteen merkityssyventyi yhdessä toisten kanssa keskustellen ja siitä myös kuultiin monenlaisia näkökulmia erilaisiin elämäntilanteisiin liittyen. Vaikka tällä ”akvaariokeskustelulla” oli tavoitteena päästä jakamaan sitä, miten omassa työssä näkyy kasteen merkitys, oli keskustelulla syvä juonne, joka ulottui kirkon rakenteisiin, kastekäsitykseen teologisessa mielessä ja myös hyvin vahvat hengelliset kysymykset liittyen ihmisen pääsystä sisään kirkon osallisuuteen.
Keskusteluja käytiin mm. seuraavista teemoista:
Kirkko kastaa osallisuuteen muitakin kuin vauvoja. Aikuiskastetut, jotka kääntyvät kristityiksi kokevat vahvasti tulevansa pimeydestä valoon, ja todella osallisisksi Jumalan lapseudesta. Seurakunnassamme iloitaan siitä mahdollisuudesta, että Raamattuopetusta on tarjolla eri kielillä ja että yhteyteen voivat aidosti tulla rakentumaan ja kasvamaan aikuiset ihmiset, jotka ovat kuulleet evankeliumin kutsun. Pohdittiin tässä yhteydessä erityisesti sitä, kuinka konkreettinen lahja onkaan kastettuna päästä osallistumaan ehtoolliselle, kun opetuksen aikana tulee vielä siunattavaksi. Ehtoollinen on kastetulle, jo osallisuuteen päässeelle matkaeväs.
Itse jäin tästä jatkopohtimaan sitä, kuinka mahtavat ehtoollisen kokea ne, jotka tulevat vaikkapa konfirmaatiojumalanpalveluksessa osallistumaan jumalanpalvelukseen, ovat eronneet kirkosta, ja silti kokevat tahtovansa ehtoollisen? Toki ehtoollinen on omantunnon kysymys, mutta on ollut havaittavissa, että ehtoollista nauttivat yhä harvemmat konfirmaatiojuhlissa. Ehtoollisella käynti on vierasta, ihmiset eivät useinkaan tiedä mitä pitää tehdä, vaikka ovatkin kastettuja ja kirkon jäseniä, kokevat ehkä ulkopuolisuuttakin?
Sitten keskusteltiin kasteen merkityksestä sisäänpäin sulkevana osallisuuteen kutsuvana pelastuksen arkkina. Kuitenkin, lasten evankeliumissa sanotaan: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä”. (Mark.10:13-16) Lasten evankeliumi on kipeä asia sillä tavoin, että osa lapsista jää kastamatta. Kun ihminen jää kastamatta, häntä ei myöskään siunata. Pitääkö lapsen kärsiä vanhempien päätöksestä jättää tuomatta hänet kasteelle? Voisiko hänen elämäänsä siunata rituaalisella siunauksella, vaikka kaste ei toteudukaan? Tälle ajatukselle ei ollut pajonkaan kannatusta työyhteisössämme. Itse olen koko ajan enemmän jäänyt tämän kysymyksen äärelle pohtimaan. Mitä pahaa tapahtuisi, jos lapsia siunattaisiin? Lähettäisikö kirkko väärän viestin, jos kertoisi, että Jeesus siunaa lapsia?
Noora Tapiainen
pastori
Porin Teljän seurakunta
Blogin kaikki kuvat Noora Tapiainen.
