Huolestuttavia viestejä kiirii ympäri hiippakuntaa ja maata, että kirkon virkoihin ei ole kelpoisia hakijoita tai hakijoita on vähän. Tilanne on tullut esiin aiemmin jo kasvatuksen ja kirkkomusiikin viroissa. Nyt hakijapula on laajennut myös diakonian alalle ja paikoin myös papistoon.
Mitä voimme tehdä? Toimenpiteitä on varmasti useita, mutta yksi nousee keskiöön. Seurakuntien tulee tarjota hyviä harjoittelupaikkoja kirkon alan opiskelijoille! Tutkimusten mukaan hyvällä harjoittelukokemuksella on oikeasti merkitystä. Se vahvistaa opiskelijan päätöstä hakeutua monien mahdollisuuksien keskeltä töihin kirkkoon.
Kuulen monen huokaavan, että emme ole saaneet harjoittelijaa, vaikka on yritetty. Näinkin voi olla. Entistä harvempi hakeutuu opiskelemaan kirkon aloille.
On pohdittava kirkon virkojen houkuttelevuutta ja kirkon työnantajakuvaa, parannettava yhteistyötä kirkon alan oppilaitosten kanssa ja ennen kaikkea, tarjottava hyviä harjoittelukokemuksia. On autettava siinä, että harjoittelu opiskelukaupungin ulkopuolella on mahdollista, eikä käänny opiskelijalle taloudellisesti tappiolliseksi.
Tehdään tämä yhdessä, hiippakunta ja seurakunnat yhteistyössä. Tavoitteena on koota verkosto seurakunnista, jotka tarjoavat vuosittain harjoittelupaikkoja eri kirkon alojen opiskelijoille. Tarvitaan sitoutuneet kirkkoherrat, koulutetut harjoitteluohjaajat, hieman tukea ja apua harjoitteluaikaisen asumisen järjestämiseen ja matkakulujen korvaamista, ehkä jotakin ruokatukea. Valmennetaan työyhteisöt ymmärtämään harjoittelun merkitys koko kirkon tulevaisuuden kannalta ja ottamaan harjoittelijat vastaan lämpimästi ja rohkaisten. Hiippakunta huolehtii ohjaajien koulutuksesta yhdessä kirkon muiden toimijoiden kanssa ja yhteistyöstä kirkon alan oppilaitoksiin.
Kannustava sana harjoitteluohjaajalta tai hyvä harjoittelukokemus voi olla se viimeinen asia, joka kääntää suunnan kohti kirkon työtä!
#Ajantasalla on arkkihiippakunnan asiantuntijoiden kirjoitussarja, jossa käsitellään ajankohtaisia aiheita