Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi,
hyvyyttäs Jumala,
ihmeitäs julistaapi,
se vuosi vuodelta.
Suvivirsi on soinut viime viikkojen aikana kertoen kevään vaihtumisesta kesään. Virsi mielletään myös siirtymänä johonkin uuteen ajanjaksoon, hetkelliseen tai pysyvämpään.
Työssäni olen saanut useaan kertaan kuluneen kevään aikana toivoa ja toivottaa kaikkea hyvää vangin lähtiessä koevapauteen tai siviiliin. Suvivirsi ei näissä hetkissä ääneen useinkaan soi, mutta sen toinen säkeistö toimii usein rukouksena toivossa ja toivotuksissa.
Elämän sävelten puhtaammin soidessa saan olla kiitollinen jokaisesta rautaportin kolahduksesta samalla toivoen, että seuraavat ovet ja portit olisivat avoimemmat ja niistä saisi kulkea vapaasti – itsenäisesti. Jokaisessa lähdössä on mukana usko hyvään, toivo aina vähän parempaan ja luottamus tulevaan.
Luonnon kauneudessa ja Jumalan hyvyydessä toivon sinunkin kulkevan tänä kesänä – vapaasti ja kiireettömästi.
Annamaria Lehto
Vankiladiakoni