Yksinäisyys vaivaa meitä jo lähes kansantaudiksi asti. Välillä se näkyy myös asenteessa omaan työhön – työstä tulee yksin puurtamista, vaikka ympärillä olisi iso joukko ihmisiä. Olenkin sanonut useasti että, jos keksit maailman parhaan idean, mutta kukaan muu ei juuri silloin innostu asiasta, älä lähde toteuttamaan sitä yksin. Idean ei tarvitse olla huono, ei vain ole sen aika. Odota että joku lähtee mukaan. Kaiken lisäksi parhaat ideat syntyvät usein yhdessä ääneen ajatellessa.
Verkostomaisesta työotteesta on puhuttu jo pitkään. Onneksi ei vain puhuta, vaan on myös tehty ja tehdään. Vaan eipä ole aina helppoa tarttua työhön, kun välillä on vaikea hahmottaa kenen kanssa pitäisi yhteistä työtä tehdä. Ilahduttava esimerkki hyvästä yhteistyöhakuisuudesta on Varhan sähköisen perhekeskuksen väen vahva halu nähdä seurakuntien toiminta osana alueen lapsille, nuorille ja perheille tarjottavia palveluita. Seurakunnilla on paljon osaamista tukemisen ja kohtaamisen saralla. Lisäksi meillä on erityinen tehtävä hengellisen ja henkisen tuon tarjoajana. Hengellinen tuki koskettaa sydänjuuriin asti.
Moniammatillista työtä on myös melko vaikea tehdä yksin. Erilaiset yhdistelmävirat näyttävät olevan enenemässä, mutta moniammatillista tiimiä et kuitenkaan yksin saa kasaan. Yhteinen työ seurakuntien työmuotojen välillä ja – seurakuntarajan yli – on hyvä ja toivottava trendi. Harjoittelemista se vaatii, mutta eikö harjoittelu tehnyt mestarin?
Edellistä yhteisen työn kuvioista on syytä nostaa kaksi tulevaa tilannetta esille. Sähköisen perhekeskustyön ja seurakuntien yhteinen tapahtuma teamissa 15.5. ja ensi vuoden alun Diakonian ja kasvatuksen päivät. Molemmat osaltaan muistuttavat – älä tee yksin.
Ja kun yhdessä teemme, rohkaiskaamme toisiamme Paavalin sanoin:
”Kannustakaa ja tukekaa siis toisianne, ja niinhän te teettekin.” (UT 2020)