Paljon on ollut isojakin ajatuksia, mihin pyrimme. Yhtenä Realismin ja toivon -kärkitavoitteena Länsi-Porin seurakunnassa on ollut kaiken ”vapaaehtoistyön” sulauttaminen muuhun otteella ’minun työstäni meidän työhömme’.
Meillä onkin jo ollut toimintaa tällä otteella, esimerkiksi kello kymmenen messussa me seurakuntalaiset olemme olleet mukana lukemassa ja tekemässä. Jatkossa voimme vain odottaa seurakuntalaisten osuuden suurentuvan ja Jumalan palvelu – mitä kaikkea se sisältääkään messun lisäksi – olisi meidän yhteistä palvelua joka tavalla. Suunnitteilla on laajentaa otetta myös jo tavaksi tulleisiin Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksiin ja yhteisöruokailuun.
Näin tavallisen seurakuntalaisen silmin ’minun työstäni meidän työhön’ -tavoite on tärkein. Jotenkin nimi vapaaehtoistyö meidän työssämme on hiukan vaikea. Vapaaehtoisuus on vapaaehtoisuutta, mutta moni kokee niin, että jos hiukan aloitat, niin kohta olet kaulaasi myöten mukana. Voihan se näinkin olla. Entä jos nimike vapaaehtoinen jäisi pois ja sen tilalla olisi toimija seurakunnan eri tilaisuuksissa työntekijöiden kanssa? Toimijuus eri asioissa ei ehkä olisi niin sitova mukaan tulevan tekijän mielikuvissa.
Tarvitsemme koulutusta vapaaehtoisille/toimijoille, jotta pääsemme eteenpäin. Samoin tärkeää olisi saada seurakunnan vakituinen henkilökunta valmennettua vastaanottamaan seurakuntalainen toimijapariksi ja sisäistämään ”minun työstäni meidän työhön” -ajatuksen ja otteen.
Suurella innolla alkanut Realismi ja toivo -hanke koki aika pian muistutuksen meidän pikkiriikkisistä voimista, kun vastaan tuli suuri herra virus – Covid19. Se pysäytti aluksi niin hankkeen etenemisen kuin paljon muutakin. Joku huokaisi kesällä toiveen, kuinka hyvä on kun korona väistyy ja pääsemme palaamaan vanhaan. Mitä? En minä halua palata vanhaan! Haluan että uudet, korona-ajan kirvoittamat tavat otetaan pysyviksi kaiken vanhan rinnalle.
Koronan aikana estyivät monet kokoontumiset, niin myös messuun osallistuminen. Mitäpä sitten tehtiin? Otettiin laitteet esille, kuvattiin messu livenä ja laitettiin se Facebookiin. Tulos oli upea: messuun osallistui ennätysmäärä seurakuntalaisia netin välityksellä ja vaikka he olisivatkin olleet mukana vain osan messua, mitä sitten, he kuitenkin olivat mukana.
Tämän toiminnan toivoin jatkuvan ja jatkuuhan se! Tämä sinänsä on mielestäni yksi tapa tuoda kirkkomme toiminta seurakuntalaisille ”uudessa maailmassa”. Niin meillä kuin muillakin: Maailma muuttuu Eskoseni!
Korona sai monen miettimään asioita eri näkökulmista. Myös Jumalan armo ja suojelus saivat oman arvonsa monen sellaisenkin ajatuksissa, jotka eivät muutoin olleet asiaa miettineet. Kun meidän hätämme on suuri, on tarpeen saada turvaa ja suojelusta. Onneksi edes tässä tilanteessa monet ihmiset tietävät, mistä voi apua pyytää ja saada.
Raija-Liisa Levonen
Länsi-Porin seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä ja luottamushenkilö
(Kuvassa Länsi-Porin Realismi ja toivo tiimi 2019, kirjoittaja Raija-Liisa Levonen oikealla)