Keski-Porin seurakunnan tehtävänä hankkeessa oli pohtia sekä kehittää seurakuntalaisten osallisuutta ja vapaaehtoisuutta. Kuinka seurakuntalaisia voisi kannustaa vapaaehtoisuuteen ja ottaa mukaan Keski-Porin seurakunnan toiminnan toteuttamiseen joka työalalla ja jopa yli työala rajojen? Kuinka siirtyä työntekijäkeskeisestä toiminnantoteuttamisesta seurakunnan yhdessä suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaan? Se selviää kokeilemalla rohkeasti osoittaen vastavuoroista luottamusta seurakuntalaisille.
Keski-Porin seurakunta aloitti käytännön kokeilunsa vapaaehtoisinfolla, jossa yhdessä seurakuntalaisten kanssa pohdimme, missä toiminnoissa kaivattaisiin vapaaehtoisia ja olisiko jotain uusia ideoita tai kykyjä tarjota osaksi seurakunnan toimintaa. Keskeiseksi seurakuntalaisten osallisuuden kehittämisen kohteeksi muodostui esimerkiksi jumalanpalveluselämä.
Nuorisotyössä pohdimme, kuinka nuorten osallisuutta voitaisiin kehittää jumalanpalveluselämän toteutuksessa. Keski-Porin seurakunnassa on ollut tapana käydä ehtoollisavustajakoulutus osana leiriavustajakoulutusta — siis niiden nuorten kanssa, joilla on jo aiempaa kokemusta rippikoulutyöstä. Ehtoollisavustajana toimiminen oli nuorten palautteen perusteella jännittävää ja siksi kynnys tulla ehtoollisavustajaksi konfirmaatiossa saattoi olla iso. Niinpä syksyllä 2019 jokainen leiriavustaja pääsi harjoittelemaan ehtoollisavustajana toimimista ennen konfirmaatioita. Ajatuksena oli madaltaa kynnystä tulla avustamaan konfirmaatiomessuun.
Työntekijöiden ja seurakuntalaisten palaute oli positiivista. Oli ihana nähdä nuoria mukana toteuttamassa rakasta messua. Nuorilta kerätyn palautteen perusteella leiriavustajakoulutuksen aikana käyty ehtoollisavustajakoulutus sekä käytännön harjoittelu messussa rohkaisi nuoria tulemaan mahdollisesti uudestaankin ehtoollisavustajaksi. Tällä tavalla esimerkiksi isos- tai leiriavustajakoulutus voi tukea seurakunnan jumalanpalveluselämän osallisuutta ja yhdessä toteuttamista.
Ennen koronakevään alkua ehdimme myös hankkimaan nuorisotilaan avaimen vapaaehtoisille nuorille, jotka haluaisivat ottaa vastuuta esimerkiksi elokuvailtojen toteutuksessa. Tämä avain saattaa vaikuttaa pieneltä asialta, mutta kyseessä on merkittävä vastavuoroisen luottamuksen symboli. Tämä on myös ensiaskel tulevaisuuden toimintaan, jonka nuoret toteuttavat itsenäisesti työntekijöiden toimiessa mahdollistajina ja tukijoina.
Realismia on, että jäsenmäärät vähenevät ja joidenkin silmissä tulevaisuus näyttää toivottomalta, mutta uusien nuorien tullessa mukaan seurakunnan toimintaan ja ilmoittautuessa isoskoulutukseen toivo loistaa realismin verhon takaa. Nuorissa on kirkkomme tulevaisuus ja heidän osallisuuteensa on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Vapaaehtoisuuden kehittäminen alkaa pienistä yksittäisistä askelista, kokeiluista, mahdollisista epäonnistumisista sekä etenkin vastavuoroisesta luottamuksesta. Uskallammeko rohkaistua ja sanoa: Minä luotan avaimen sinulle.
Jani Johansson
seurakuntapastori
Keski-Porin seurakunta
Realismi ja toivo: seurakunnat muutoksessa -hankkeessa kahdeksantoista Turun arkkihiippakunnan seurakuntaa on kahden vuoden ajan vahvistanut verkostoja ja vapaaehtoistoimintaa, etsinyt ja kokeillut erilaisia toimintamalleja ja avannut tietä uudelle toimintakulttuurille, jossa seurakuntalaisen osallisuus ja vapaaehtoisuus vahvistuvat.