Elämme jälleen talousarvioiden sekä toimintasuunnitelmien tiiviistä valmisteluaikaa. Mitä kaikkea toteutuneiden kustannusten ja toimintojen valossa tiedämme ja mihin tulevaisuuden ennusteisiin voimme valmistelussa luottaa?
Taloushallinnon puolella on yksi käsite, jota monesti käytetään; varovaisuuden periaate. Se ohjaa taloushallinnon henkilöstöä laatimaan budjetteja niin, että eurot mahdollisimman suurella todennäköisyydellä riittävät ja pientä puskuria jää myös yllättäviin kuluihin sekä toteutumattomiin tuloihin. Aiheeseen liittyen Kirkkojärjestyksen luvussa kuusi todetaan seuraavasti: ”Seurakunnan, seurakuntayhtymän, hiippakunnan ja kirkon keskushallinnon toiminnassa ja taloudenhoidossa on noudatettava talousarviota ja hyvän taloudenhoidon periaatteita. Omaisuutta on hoidettava tuottavasti ja riskit halliten.” (KJ 6:1)
No, miten olemme tässä onnistuneet? Yleisesti ottaen erinomaisesti. Olemme kokonaisuutena edelleen vakavarainen kirkko. Olemme pystyneet tasapainottamaan talouttamme. Olemme ottaneet todeksi toteutuneet jäsenennusteet sekä myös varautuneet ennusteiden mukaiseen jäsenten vähenemiseen.
Nyt on jälleen kolme kvarttaalia tästäkin vuodesta takana. Ja kiitos teille vastuunkantajat, hyvältä näyttää edelleen. Koko kirkossa tilikauden tulos tammi-syyskuu / 2025, on 58,3 miljoonaa euroa. Viime vuonna vastaavana ajankohtana 83,6 miljoonaa euroa. Arkkihiippakunnan seurakunnissakin tilikauden tulos vastaavana ajankohtana kuluneena vuonna 4,3 miljoonaa ja viime vuonna 8,6 miljoona euroa plussalla. Pientä laskua, mutta edelleen hyvä tulos. Kiitos varovaisuuden periaatteen toteuttamisesta.
Mutta, ohjaako varovaisuuden periaate myös toiminnan suunnittelua? Ajattelen, että tässä meidän olisi hyvä välillä ”villisti irrotella”. On hienoa kuulla, että seurakunnissamme on myös paljon puhetta kokeilukulttuurista ja uusista tavoista tehdä työtä. Tähän meitä kaikkia villisti rohkaisen.
Siunattua loppuvuotta kaikille!
Mika Piittala