Papinviran hakeminen

Hakemus osoitetaan tuomiokapitulille. Allekirjoitus ja nimen selvennys sekä yhteystiedot. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 21 §:n nojalla hakemukseen liitetään:

• Nimikirjanote, joka ei saa olla kahta (2) kuukautta vanhempi.

• Tarvittavat selvitykset, jotka hakija haluaa otettavaksi huomioon virkaa täytettäessä.
 

Kirkkoherranviran hakeminen ja vaalikelpoisuus

Papiston ja erityisesti seurakuntalaisten keskuudessa on aika ajoin esiintynyt epätietoisuutta siitä, millä perusteella kirkkoherranvirat täytetään ja erityisesti siitä mihin perustuvat tuomiokapitulin tekemät vaaliehdotukset. Tuomiokapitulilla ei ole vaaliehdotuksissa vapaata harkintavaltaa, vaan vaaliehdotuksen perusteista on säädetty kirkkolainsäädännössä.

Kirkkoherran virantäyttöä koskevat säännökset ovat kokonaisuudessaan kirkkojärjestyksen 6 luvun 18-32 §:issä. Viran tultua avoimeksi tuomiokapituli julistaa viran haettavaksi. Viran hakuajan päätyttyä tuomiokapitulin tulee 6 luvun 22 §:n 1 momentin nojalla tutkia hakijan kelpoisuus virkaan ja tehdä papinvaalia varten vaaliehdotus.

Hakijan kelpoisuudesta säädetään 6 luvun 18 ja 24 §:issä. Hakijan tulee olla pastoraalitutkinnon suorittanut pappi. Vuodesta 2002 lukien kirkkoherran viran hakijalla on oltava suoritettuna myös seurakuntatyön johtamisen tutkinto, johon piispainkokouksen määräyksen mukaan kuuluu yhtenä osana soveltuvuustutkinta. Lisäksi johtamistutkinnosta annetaan arvosana.

Vaaliehdokkaaksi kelpoinen ei ole hakija
1. joka on pidätetty tai erotettu papin- tai pappisviran toimittamisesta;
2. joka on hakijana toiseen kirkkoherran tai kappalaisen virkaan paitsi 32 §:ssä mainituissa tapauksissa;
tai
3. jolta ilmeisesti puuttuvat viran hoitamiseen tarvittavat edellytykset. Jos hakija on viraltapantu papinvirasta ja päätös lainvoimainen, tuomiokapituli harkitsee, onko hän kelpoinen vaaliehdokkaaksi.

Luettelon kohta 3 sisältää harkinnanvaraisen hylkäämisperusteen. Kirkkolain uudistamiskomitean perustelujen mukaan sanonta keskittää harkintaoikeuden siihen olennaiseen, onko hakijalla viran hoitamiseen tarvittavat edellytykset. Hakija voidaan katsoa epäpäteväksi vain, jos häneltä ilmeisesti puuttuvat nämä edellytykset. Tuomiokapituli voi esimerkiksi kirkkolain 6 luvun 4 §:n nojalla edellyttää viranhakijalta hänen terveydentilansa toteamiseksi tarpeellista tutkimusta, jos se on tarpeen viranhoidon edellytysten selvittämiseksi. Myös muut, esimerkiksi johtamistaidossa, ilmenevät puutteet voivat olla niin suuria, että hakijalta voidaan katsoa puuttuvan viran hoitamiseen tarvittavat edellytykset.

Sen jälkeen, kun tuomiokapituli on tehnyt päätöksen hakijoiden kelpoisuudesta, sen tulee tehdä vaaliehdotus. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 22 §:n 2 momentin nojalla pätevistä hakijoista on vaalisijoille asetettava kolme siinä järjestyksessä, kuin heidät katsotaan taitaviksi ja kykeneviksi virkaan ottaen huomioon viran erityiset tarpeet. Vaaliehdotusperusteet ovat siis muutoin samat kuin vanhassa vuoden 1964 kirkkolaissa, mutta sana ”ansio” on korvattu sanalla ”kyky”. Lain esitöiden mukaan tämä vähentää virkavuosien merkitystä ja lähentää papinviran ylennysperusteita perustuslaissa mainittuihin valtionvirkojen ylennysperusteisiin, jotka ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Virkavuosilla on kuitenkin käytännössä edelleen merkitystä, koska viranhakijan taito ja kyky ovat kehittyneet saavutetun kokemuksen myötä. Tämä merkitsee sitä, että vaaliehdotuksissa virkavuodet käytännössä lasketaan edelleen melko tarkkaan. Täytettävän viran erityiselle tarpeelle on säännöksessä annettu entistä suurempi merkitys. Uudistamiskomitea toteaa, että julkisyhteisön virat ovat yhteisölle kuuluvien tehtävien suorittamista varten, ja siksi virkaylennysperusteista säädettäessä on ensisijaisesti otettu huomioon yhteisön tarpeet.

Komitean mukaan merkitystä on myös sillä, miten pappi on täyttänyt pappisvalassaan antamansa lupauksen palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita sekä että hän ei ole syyllistynyt vakaviin hairahduksiin ja että hänen käyttäytymisensä on ollut nuhteetonta.

Vaaliehdotuksen perusteet muodostuvat edellä esitetyn mukaisesti kolmesta osa-alueesta:
1. Taito, johon luetaan opinnot sekä työkokemus ja sen kautta saadut tiedot ja viranhoitokokemus sekä henkilöstökoulutus;
2. Hakijan aikaisempaan viranhoitoon ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät ja henkilökohtaiset kyvyt haettavana olevan viran hoitamiseen;
ja
3. Haettavana olevan kirkkoherran viran erityiset tarpeet.

Kahden ensimmäisen kriteerin sisällön osalta voidaan viitata edellä lain esitöistä lausuttuun, mutta kirkkoherran viran erityisiä tarpeita on paikallaan lähemmin selostaa.

Kirkkoherran virka on papin virka, jonka hoitajalle kuuluu samojen pappisvirkaan kuuluvien tehtävien hoitaminen kuin muillekin papeille. Kirkkoherran erityisistä tehtävistä on säädetty kirkkolainsäädännössä. Kirkkoherran tehtävistä seurakunnan työyhteisön johtajana säädetään kirkkojärjestyksen 6 luvun 34 §:ssä. Kirkkoherra toimii kirkkoneuvoston puheenjohtajana, vastaa monenlaisesta valmistelusta ja päätöksenteosta. Lisäksi osa erityisistä tarpeista muodostuu seurakunnan koosta sekä yksittäisen seurakunnan kulloisenkin tilanteen asettamista vaatimuksista. Seurakunnissa vaikuttavat eri herätysliikkeet ja seurakuntatyön erilaiset korostukset. Lisäksi vastikään toteutettu laskentatoimen uudistus lisää yhteistyön ja suunnitelmallisuuden vaatimuksia. Tämä asettaa kirkkoherralle uudenlaisia vaatimuksia johtamistaidossa ja edellyttää yhteistyökykyä niin henkilöstön kuin luottamushenkilöidenkin kanssa.

Laajemmin kirkkoherran ja myös kappalaisen sekä kanttorin viran täyttöä on selostettu piispainkokouksen vaalityöryhmän mietinnössä vuodelta 1999 (Suomen ev.-lut.kirkon keskushallinto sarja B 1999:2).