Maunu II Tavast (Magnus Olavi)

1412-50

Syntyi Alasjoen, sitt. Tavastilan tilalla Mynämäellä v. 1357; syntymävuosi on mahd. ajoitettu liian varhaiseksi. Vht rälssimies Olavi Tavast Mynämäeltä ja hänen vaimonsa N.N., joka oli kotoisin Laitilan Palttilasta.

Baccalaureus Prahan yliopistosta 23.2.1396, maisteri tammikuussa 1398. Kuningas Eerik Pommerilaisen kansleri vuoden 1406 tienoilla. Turun arkkiteini 1407 12. Valittiin Suomen piispaksi v. 1412, minkä jälkeen matkusti electuksena Roomaan, jossa sai paavin vahvistuksen vaalille ja vihkimyksen virkaan. Oleskeltuaan Pariisissa talven 1412 Maunu II Tavast matkusti paluumatkallaan joksikin aikaa kuningas Eerik Pommerilaisen luo.

Maunu II Tavastin toimiaikana elettiin Suomen kirkon voimakasta rakennuskautta. Tuomiokapituli laajennettiin käsittämään kymmenen, toisen tulkinnan mukaan kahdeksan kanungin ja kaksi prelaatinvirkaa. Hiippakuntaan muodostettiin uusia seurakuntia ja tuomiokirkkoon perustettiin yhteensä kahdeksan uutta alttariprebendaa, joista P. Ruumiin alttari vuodelta 1421 piispan itsensä toimesta. P. Kolmen kuninkaan killan alttari ja veljeskunta aloitti toimintansa v. 1449. Piispa valvoi tarkoin kirkon etuja ja edisti monin eri tavoin hiippakuntansa omavaraistumista. Kun Södertäljen herrainpäivillä v. 1438 oli päätetty perustaa Suomeen birgittalaisluostari, piispa luopui ennen pitkää dominikaanista naisluostaria koskevasta suunnitelmastaan ja antoi tukensa Naantaliin sijoitetulle birgittalaisluostarille.

Valtaneuvoksena Maunu II Tavast osallistui hallitustoimiin, joissa hänellä henkilökohtaisten suhteidensa ansiosta oli myös poliittista vaikutusvaltaa.

Vuonna 1441 hän oli mukana Söderköpingin provinsiaalisynodissa. Hän luopui v.1450 piispan virasta ja asettui asumaan Naantalin luostarin läheisyyteen. Kuoli siellä 9.3.1452, haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Piispainkronikan Maunu II Tavastista esittämä luonnehdinta, Maunu "sekä todellisuudessa että nimeltään suuri" (Magnus et re et nomine) on tutkimuksen edistyessä saanut yhä uutta katetta.