1338-66

Syntyi Bälingessä Uplannissa n. 1290. Isä, jonka nimestä ei ole säilynyt tietoja, omisti siellä Pilsbo nimisen talon. Äiti, nimeltään Katarina, oli niin ikään kotoisin Bälingestä.

Hemming lienee opiskellut Pariisissa, sillä hänet mainitaan myöhemmän paavi Clemens Vl:n oppilaaksi ja tämä oli ennen paaviksi tuloaan antanut opetusta Pariisissa. Oli Turun kanunkina 1329 38, perinteellisen tiedon mukaan myös Upsalan kanunki. Valittiin Suomen piispaksi 15.11.1338 ja vihittiin virkaan Tukholman Suurkirkossa mahd. joulukuun alussa 1339.

Piispa Hemming tähtäsi toiminnallaan kirkon arvovallan kohottamiseen. Hän tiukensi selibaattisäädöksiä ja vuonna 1340 perusti tuomiokapitulin suostumuksella tuomiorovastin viran. Suomen kirkko sai ensimmäisen synodaalisääntönsä niin ikään hänen aikanaan, v. 1352. Hiippakuntaan rakennettiin uusia kirkkoja ja tuomiokirkkoon perustettiin uusia alttareita sekä lisättiin kuoripappien määrää.

Mahd. keväällä 1348 Hemming matkusti P. Birgitan edustajana paavi Clemens VI:n luo Avignoniin. Hemmingin sekaannuttua Maunu Eerikinpojan ja Eerik Maununpojan välisiin valtakiistoihin hänet vangittiin, B. Klockarsin (1960 II, 191) mukaan ilm. ennen vuotta 1362.
Kuoli Turussa 21.5.1366, haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Vuoden 1354 tienoilla piispa Hemming teki Turun tuomiokirkolle ajan oloihin katsoen merkittävän kirjalahjoituksen, joka käsitti ensi sijassa yleiseurooppalaista teologista ja juridista kirjallisuutta.

Hemming Gadh sai v. 1499 paavin suostumuksen piispa Hemmingin pyhimykseksi julistamiseen, minkä ensimmäinen vaihe, autuaaksi julistaminen, tapahtui suurin juhlallisuuksin v. 1514. Tällöin Hemmingin luut sijoitettiin tuomiokirkossa erityiseen pyhimysarkkuun. Juhani Rinteen (1932, 319 20) johdolla suoritettujen tutkimusten mukaan pyhimysarkussa on nykyisin usean eri pyhimyksen jäännöksiä. Valtaosa on kuitenkin saman vanhahkon, kookkaan ja tukevarakenteisen miehen luita, kaikesta päättäen juuri Hemmingin.