12.12.2010

Kari Mäkinen

VAHVISTAMAAN TÄTÄ KIRKKOA JA SEURAKUNTAA

Tuomiorovasti Heimo Rinteen virkaanasettaminen Turun tuomiokirkossa 12.12.2010

Kun Turun tuomiorovasti asetetaan virkaansa Turun tuomiokirkossa, perspektiivi on pitkä ja syvä. Virassa on mukana poikkeuksellisella tavalla historiallinen jatkuvuus.

Heimo Rinteellä on 52 edeltäjää. Siinä on viisikymmentä kaksi erilaista ihmistä. Jokaisella omat vahvuutensa ja omat heikkoutensa.  Jokaisella omat rohkeuden ja ilon lähteensä ja jokaisella omat haavansa. Jokainen on täyttänyt tuomiorovastin viran omalla persoonallaan, itsensä näköisesti.  Kun, Heimo, asetut tähän pitkään ketjuun, se ei merkitse vain perinteen velvoittavuutta vaan myös lupaa, että sinäkin voit ryhtyä tehtävään itsesi näköisesti, omalla persoonallasi, sinä ainutkertaisena ihmisenä, jollaiseksi Jumala on sinut luonut. Sellaisena sinut virkaan asetetaan. Virassasi saat laittaa kaiken elämänkokemuksesi ja kokemuksesi niin kirkkoherrana kuin tuomiokapitulin jäsenenä ja kaiken tietosi ja taitosi ja koko itsesi käyttöön.

Tuomiorovastien pitkä sarja sisältää sekä jatkuvuuden että muutoksen. Muutos ei ole ollut vain henkilöiden vaihtumista.  Jokainen viran haltija on hoitanut virkaa oman aikansa ja kulloisenkin ympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti. Kukin aika on muokannut tehtävää. Siinä perintö ja nykyhetki ovat olleet ja ovat koko ajan vuorovaikutuksessa keskenään. Tietoisuus perinnöstä antaa perspektiiviä suhtautua ympäristön muutoksiin, mutta myös rohkeutta tarttua nyt niihin haasteisiin, joita elämä tällä hetkellä kirkolle ja seurakunnalle antaa.

Kirkkoheran virkaan seurakunnan johdossa sisältyy tämänhetkisessä ympäristössä hyvin monenlaisia vaatimuksia ja paineita. Tuomiorovastin osalta mukana ovat myös osallistuminen hiippakunnan johtamiseen ja siihen liittyvät kysymykset. On selvää, että kaikkiin odotuksiin yksi ihminen ei voi vastata. Siksi tärkeälle sijalle nousevat kyky nähdä olennainen ja suostuminen keskeneräisyyteen. On voitava tehdä työtä hengästymättä, niin että omalle sielulle ja omille ihmisille jää se tila, minkä ne tarvitsevat. Toivon, että seurakunta ja hiippakunta osaavat osoittaa sinulle sellaista tukea ja armollisuutta, jossa se on mahdollista.

Yhtä vanha kuin virka on tämä kirkko. Tähän sisältyy poikkeuksellisia merkityksiä maan ensimmäisenä tuomiokirkkona ja kansallispyhäkkönä. Nyt tämä on sinun kirkkosi, Heimo.  Tänne ovat vuosisatojen aikana ihmiset tulleet omien huoliensa ja murheidensa kanssa Jumalan eteen, saadakseen elämäänsä lohdutusta ja voimia.  Niin ihmiset edelleen tulevat. Nämä seinät ovat nähneet ja näkevät paljon inhimillistä elämää ja paljon rukousta, sekä yksityistä että yhteistä.  

Tämä kirkko, nyt siis sinun kirkkosi, on Turun konkreettisessa maisemassa ja tietyllä tapaa koko Suomen henkisessä maisemassa näkyvä maamerkki. Tämä erottuu kauas.  Ei ole yhdentekevää, minkä merkkinä tämä maisemassa nähdään. Aina tämä on ollut merkki siitä, että tässä kaupungissa rukoillaan ja käännytään yhteisesti Jumalan puoleen.

 Joskus tämä on myös ollut vallan ja mahdin merkki.  Tällä hetkellä tuskin enää niin. Sen sijaan juuri nyt on tärkeää, että tämä voi olla merkki toivosta masentuneelle, armosta vaatimusten keskellä elävälle, oikeudesta syrjään joutuneelle ja kaikille rohkeudesta puolustaa Jumalan luoman ihmisen ja luomakunnan pyhyyttä ja koskemattomuutta.

Sellaisena merkkinä vahvista tätä kirkkoa ja seurakuntaa. Yksin et voi sitä tehdä, vaan yhdessä työtovereiden, luottamushenkilöiden, seurakuntalaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Se on yhteistä työtä. 

Lähde tehtävääsi kirkon alttarilta, paikasta, joka on sekä virkasi että tämän kirkon keskuksessa. Siinä Kristus itse antaa itsensä tänne tulevien ihmisten, myös sinun puolestasi. Hänen virastaan on kysymys, hänen kirkostaan. Hän on se, jonka varassa on myös viran hoito ja viranhaltija.