Saarna 19.2.2006, Turun tuomiokirkko

pappisvihkimysmessu

2. sunnuntai ennen paastonaikaa, Matt.13:31-33

Jeesus esitti opetuslapsilleen tällaisen vertauksen: Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.”

Vielä hän esitti heille vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.”

Puhuessaan taivasten valtakunnasta Jeesus käyttää vertauskuvia. Näin hän kertoo Jumalan todellisuudesta jotain olennaista, mutta samalla jättää paljon avoimeksi: kyse on jostain, joka ei alistu inhimillisen määrittelyn rajoihin. Se on aina enemmän, jotain kokonaan muuta. Taivasten valtakuntaan voidaan viitata, mutta sitä ei voida määritellä.

Tänään esillä on kaksi vertauskuvaa. Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen ja taivasten valtakunta on kuin taikinaan laitettava hapate. Ne ovat kuvia hitaudesta ja huomaamattomuudesta.

Nykyinen kulttuuri on monessa suhteessa kärsimättömyyden kulttuuria. Elämäntavalle antaa leimansa välitön tai ainakin mahdollisimman nopeasti haluttava tyydytys, olivatpa kyseessä talouselämä tai ihmissuhteet. Merkityksellistä tässä ympäristössä näyttää olevan selkeästi havaittava, mielellään dramaattinen tapahtuminen, muutos, jonka tuntee ja tunnistaa heti. Huomio kiinnittyy siihen, mikä on uutta ja hätkähdyttävää. Ellei sellaista ole, elämä vaikuttaa ikävältä, pitkästyttävältä tai merkityksettömältä.

Kärsimättömyyden kulttuurin keskellä kuva taivasten valtakunnasta, joka on kuin lähes näkymätön siemen ja kehkeytyy esiin hitaasti niin kuin puu kasvaa, on erityisen puhutteleva. Sellainen on elämän luonnollinen kulku, sillä tavalla Jumala maailmassa toimii.

Elokuvassa Smoke päähenkilö, tupakkakauppias, ottaa joka aamu valokuvan kaupastaan, aina täsmälleen samasta kohtaa kadun toiselta puolelta. Toimi vaikuttaa järjettömältä. Miksi kuvata jotain joka on samaa, kun kadulla koko ajan tapahtuu tavattoman paljon, siinä sykkii koko levoton elämä. Mutta kun tupakkakauppias kerää kuvat albumiin ja katsoo niitä vuosien perspektiivillä, näkymä muuttuu. Hän onkin luonut kuvasarjan muutoksesta, sellaisesta muutoksesta, joka on olennaista ja tapahtuu huomaamattomasti. Siinä muutoksessa on sinapinsiemenen rytmi.

Taivasten valtakunta, Jumalan todellisuus, ei ole jotain dramaattisesti esiin työntyvää uutuutta tai radikaalisti erottautuvaa siitä todellisuudesta, jonka Jumala on meille antanut elettäväksi. Se ei ole yksi uutinen kiihkeässä ja levottomassa uutisten virrassa. Taivasten valtakunnan rytmi on toinen kuin kärsimättömyyden kulttuurin rytmi. Mutta se on myös elämän aito rytmi.

Tänään vihitään hiippakuntaan uusia pappeja. Heidät lähetetään taivasten valtakunnan työhön. Siinä työssä tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja luottamusta. Myös kirkossa, joka elää keskellä tätä aikaa, on houkutus tarkastella asioita kärsimättömyyden kulttuurin mukaisesti. Koska elämän nopea muutos näkyy ja tuntuu myös kirkossa ja työltä odotetaan tuloksellisuutta. Silloin saattaa tulla houkutus arvioida työn merkitystä osanottajaluvuilla tai julkisella näkyvyydellä. Niitten perusteella ei kuitenkaan mitata sitä, mikä on viime kädessä tärkeää. Taivasten valtakunta on niin kuin sinapinsiemen, joka kasvaa verkkaisesti suureksi puuksi. Olennaista työssä kannalta on se, miten elämä pääsee ihmisissä, seurakuntalaisissa, kasvamaan ja kehkeytymään esiin ja miten se kunkin osalta rakentuu omanlaisekseen. Sinappipuut eivät ole kaikki samanlaisia, vaan kukin kasvaa omaan tahtiinsa, omalla tavallaan, omanlaisekseen. Niin ihmisetkin tekevät. Ja elämälle tärkeät voimanlähteet ovat usein tuskin havaittavissa, tuskin tunnistettavissa, pieniä kuin pienet siemenet.

Kun pappina jakaa sakramentteja, ei näe ihmisissä tapahtuvan mitään muutosta. Ihminen on sama ihminen tullessaan ehtoollispöytään ja lähtiessään siitä. Ja silti – siinä on vahva, yhteinen uskomme – juuri siinä on kosketus taivasten valtakuntaan, siinä on syvää merkityksellisyyttä, elämää vapauttava ja kasvua tukeva siemen. Siksi tarvitaan paljon luottamusta Jumalan työhön.

Kun pappi kohtaa ihmisiä, hyvin monenlaisissa tilanteissa, tärkeää ei silloinkaan ole odottaa toisessa tapahtuvan muutosta. Tärkeää on viipyminen ja malttaminen. Kun päällimmäiset asiat on puhuttu ja kuunneltu, on hyvä aikaa ja malttia on vielä hetkeksi, jotta toisessa ihmisessä jää tilaa elämän ja kysymysten muotoutumiseen siten kuin se on hänelle juuri sillä hetkellä mahdollista. Niin jotain voi lähteä liikkeelle, vaikkei sitä havaitse. Tässä työssä, taivasten valtakunnan työssä, olennaista on levollisuus, kärsivällisyys ja luottamus. Sinappikasvi kasvaa hitaasti, eikä sitä voi pakottaa. Jumala kasvattaa ihmistä niin kuin puuta, huomaamattomasti.

Jos on malttamaton, voi tulla houkutus rakentaa itse puu, kun se ei näytä kasvavan. Tai leikata taimia itselleen mieluisiksi tai määrämittaisiksi. Se ei ole meidän tehtävämme. Tehtävä on tunnistaa melkein näkymättömiä siemeniä, huolehtia niistä, auttaa puita kasvamaan, auttaa elämää kehkeytymään esiin, ja samalla ihmetellen seurata, miten Jumala voi tehdä työtä. Se voi erottua vasta vuosien kuva-albumista. Taivasten valtakunta murtautuu esiin tavalla. joka on luonteva ja pakottamaton, ja se mikä kasvaa, voi olla jotain muuta kuin kuviteltiin.

Teitäkin, hyvät papiksi vihittävät, Jumala kasvattaa täyteen elämäänne hitaasti ja huomaamattomasti, niin kuin puuta. Teiltä tullaan odottamaan paljon, sekä kohtuullisia että kohtuuttomia. Odotusten ja vaatimusten keskellä tarvitsette levollisuutta ja pysähtymistä, erityisesti itsenne takia, jotta jaksaisitte ja jotta tunnistaisitte sen, miten sinappipuu teissä kasvaa, aivan ainutlaatuisella tavalla.

Jeesus käyttää taivasten valtakunnasta myös toista kuvaa. Taivasten valtakunta on kuin hapate, jonka nainen sekoitti jauhoihin ja koko taikina happani. Tässäkin kuvassa kysymys on huomaamattomasta vaikutuksesta, luonnollisesti elämään kuuluvasta tapahtumisesta. Taikinassa tai leivässä hapatetta ei erota. Kyse ei ole jostain kaikelle muulle vastakkaisesta tai irrallisesta tai erillisestä, vaan kaiken, koko taikinan, koko leivän, koko elämän perustasta.

Taivasten valtakunnan läsnäolo on todellisuutta itsestään selvästi niin kuin hapate leivässä ja yhtä näkymättömästi. Että leipä olisi täyteläistä ja maistuisi leivältä, että elämä olisi täyteläistä ja maistuisi elämältä.

Taivasten valtakunnan työssä, johon lähetämme nämä papiksi vihittävät, on kyse taikinan hapatteen tai - niin kuin myös sanotaan - taikinan juuren hoitamisesta; että ihmiset elämänsä keskellä tunnistaisivat elämän kannalta tärkeän, sen syvän juuren.

Kärsimättömyyden kulttuurissa, nopeitten muutosten kulttuurissa huomio kiinnittyy siihen, mikä tapahtuu pinnalla. Kirkko kiinnittyy siihen, mikä on pinnan alla ja näkymättömissä, ja koko olemassaolon kannalta perustavaa. Sillä on elämän oma rytmi; se kasvaa esiin niin kuin sinappipuu kasvaa ja vaikuttaa kaikessa niin kuin hapate vaikuttaa taikinassa. Sen osallisuudesta syntyvät kristityn usko ja toivo, joka on jotain ratkaisevasti muuta kuin kiihkeässä muutoksessa mukana pysyminen.

Rukoilkaamme: Herra, sinä kylvät meissä taivasten valtakunnan siemenen. Anna sen kasvaa meissä uskon ja toivon ja rakkauden hedelmää. Amen.