4.10.2009, Sastamala

Kirkkoherra Ari Paavilaisen virkaanasettaminen Tyrvään kirkossa

Tänään asetetaan virkaan ensimmäinen Sastamalan seurakunnan kirkkoherra. Tällaista seurakuntaa ei ole ollut ennen tämän vuoden alkua.

Uuden seurakunnan kokonaisuus on vasta muotoutumassa eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä uudesta seurakunnasta viisine kappeleineen lopulta tulee. Kirkkoherrallakaan ei ole olemassa valmiiksi tallattua polkua, jota pitkin voisi jatkaa. On mahdollista ja tarpeen katsella rauhassa ympärille, tunnistaa ne perinnöt, jotka ovat seurakunnassa olemassa ja joille rakennetaan. On mahdollisuus vähitellen tarttua asioihin yksi kerrallaan ja ottaa paikkansa tämän seurakunnan kehittämisen johdossa.

Edessä on monenlaisia haasteita ja uuden luomista. Kirkkoherraan myös kohdistuu odotuksia, jotka voivat joskus olla kohtuuttomia ja keskenään ristiriitaisia. Tunteita liikkuu paljon, vetoavia, voimakkaitakin tunteita, sekä myönteisiä että kielteisiä. Kirkkoherran tehtävään kuuluu ottaa niitä vastaan ja ymmärtää, mistä ne nousevat, vaikka se ei aina ole helppoa eikä kevyttä.

Monesta erilaisesta osasta koostuvan seurakunnan keskellä kirkkoherran keskeinen tehtävä on huolehtia seurakunnan yhteydestä. Siinä kaksi näköalaa on perustavaa. Ensinnä se, että yhteys toteutuu yhteisessä ehtoollisessa, kirkon elämän ytimessä. Se on ykseyden merkki. Kun sitä ei särjetä, on seurakunnassa tilaa elämän moninaisuudelle ja rikkaudelle, monenlaisille alueellisille perinteille ja monenlaiselle elämän ja uskon kokemukselle. Lujan yhteisen kehyksen antaa se, että seurakunta elää yhteisten päätösten ja yhteisen järjestyksen mukaan.

Toiseksi: tärkeää on, että kirkkoherralla on herkkä korva eriytyisesti niille seurakuntalaisten äänille, jotka ovat hiljaisia, melkein kuulumattomia. Jäsenille, jotka eivät tuo itseään esiin vaan elävät kristittyinä omassa arjessaan, arkailevat ehkä ja kyselevät mielessään, olenkohan minä oikea seurakunnan jäsen, kun en ole sellainen kuin kristittyinä näkyvästi ja kovalla äänellä esiintyvät. Heitä erityisesti kirkkoherran tulee tukea ja rohkaista, heidän uskoaan vahvistaa, ja siten vahvistaa sitä perustaa, että seurakunta on kaikkien kastettujen seurakunta.

Tehtävässään kirkkoherra ei toimi yksin, ei voi toimia, eikä hänen tarvitse toimia. Tehtävää voi toteuttaa vain yhdessä työtovereiden ja luottamishenkilöiden kanssa. Työntekijät ovat niitä, jotka erityisesti tarvitsevat kirkkoherraa, tämän tukea ja turvaa. Mutta sitä tarvitsee myös kirkkoherra, jotta jaksaisi ja voisi toimia tehtävässään.

Sinulle, Ari, kirkkoherran tehtävä on uusi ja seurakunta on uusi. On paljon opeteltavaa ja paljon totuteltavaa. Totuttaudu rauhassa, kukaan ei odota, että osaat ja tiedät kaiken heti.

Tehtävässäsi sinä saat toimia omalla persoonallasi. Tuot seurakuntaan koko elämänhistoriasi, kaiken sen, mitä olet oppinut ja millaisen ihmisen Jumala on sinusta elämänvaiheittesi kautta muovannut. Siitä ihmisestä, Arista, pidä huolta, pidä huolta levosta ja omasta hiljaisuudesta. Pidä huolta siitä, että sinulla on lähelläsi ihmisiä, joille et ole kirkkoherra vaan Ari. Ihmisenä et ole vain kirkkoherra, ihmisenä tehtäväsi on suurempi.

Tulet olemaan monet kerrat ymmällä ja ihmeissäsi uudessa tehtävässäsi, tulet onnistumaan ja epäonnistumaan. Tulet yllättymään, löytämään ja kadottamaan. Toivon, että löydät Sastamalasta, et vain haastavaa työtä vaan armollisen seurakunnan, jonka keskellä voit tuntea olevasi syvällä tavalla hyväksytty ihmisenä. Joka tapauksessa sinä tarvitset tätä paikkaa, alttaria, ehtoollispöytää, itseäsi varten ja työtäsi varten. Tarvitset kristuksen läsnäolon, yhteyden pöytää, paikkaa, johon voit tuoda kaiken sen kuorman, jota elämä ja työ sinulle antaa, ja kaiken seurakunnan kuorman. Tässä olet armahtavan Kristuksen edessä. Tästä työsi lähtee, tähän se tulee. Tästä sinut lähetetään.