8.1.2008, Jyväskylä

Kirkon lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden neuvottelupäivät
Tiedotustilaisuus

Kirkolla on erilaisissa tehtävissä n. 4000 palkattua kasvatuksen ammattilaista ympäri maata. Mihin tällaista joukkoa tarvitaan?

Vastaus on yksinkertainen. Siihen samaan, mihin viime kädessä lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisia: tukemaan ja auttamaan ihmisenä kasvamista.

Heitä ei tarvita myymään tai markkinoimaan jotain eikä tuottamaan palveluita. Eivät vanhemmatkaan ole sitä varten, että tuottaisivat kasvatuspalveluita tai myisivät niitä lapsilleen.

Kirkon kasvatustyö on osa aikuisten ihmisten lapsen ja nuoren ympärille luomaa turvallista verkostoa, jota jokainen kasvava tarvitsee jotta selviytyisi. Siihen kuuluvat vanhemmat, isovanhemmat, opettajat, perheen ystävät ym. Tämän verkoston haurastuminen ja pirstaloituminen on ilmeistä. Lasten ja vanhempien maailmat eriytyvät toisistaan. Sen keskellä lapsi ja nuori jää helposti yksin ja media- ja viihdeteollisuuden kasvatettavaksi. Kirkko on kasvatustyönsä kautta rakentamassa siltaa lasten ja vanhempien maailmojen välille ja vahvistamassa aikuisten turvallista verkostoa sekä samalla tuomassa siihen oman erityisulottuvuuden.

Kirkon kasvatustyölle on ominaista

lapsen ja nuoren näkeminen kokonaisena ihmisenä
- lapselle kuuluu lapsen maailma ja nuorelle nuoren maailma ja tapa elää
- hiljaisuuden ja pyhän kokemisen mahdollisuus
- ihminen ei elä ainoastaan virikkeistä, tiedoista ja taidoista, vaan tarvitsee pysähtymistä ja lepoa
- lasta ja nuorta ei voi jättää kulutusmarkkinoiden armoille

tavallisten yhteisöjen luominen ja tuki
- kirkon kasvatustyö kokoaa viikoittain kymmeniä tuhansia lapsia ja nuoria ja tarjoaa näille turvallisia yhteisöjä
- merkittävä ja yhä suurempi osa työstä tapahtuu kuitenkin siellä, missä lapset ja nuoret ovat, koulussa, päiväkodissa, harrastuksissa – kirkko ei kilpaile lasten ja nuorten ajanköytöstä, vaan haluaa olla mukana heidän elämässään
- kosketuspinta lasten ja nuorten maailmaan on varsin laaja ja kattava

merkityksiä ei mitata julkisuudella
- kirkon kasvatustyö ei ole erityisen mediaseksikästä työtä eikä pyri herättämään huomiota tai keräämään suuria joukkoja
- se on tavallisessa elämässä mukana olemista ja lasten ja nuorten rinnalla elämistä

henkilökohtainen vuorovaikutus
- olennaisin tapahtuu aikuisen kasvattajan ja nuoren tai lapsen kasvokkain tapahtuvassa kohtaamisessa
- siinä välittyy ihmisenä elämisen perusasioita ja perusturvallisuutta, josta kaikki usko ja luottamus nousee
- mitä ohuempi on kodin antama turva, sitä tärkeämpiä nämä aikuiskontaktit ovat
- työtä ei viime kädessä mitata tilastoilla

valikoimattomuus
- seurakuntien nuoriso- ja lapsityö ei valikoi kunnollisia, menestyviä ja osaavia, vaan lähtökohta on se, että on oltava jokin paikka, missä ihminen otetaan ilman ennakkovaatimuksia, ja missä ei tarvitse tehdä itsestään jotain erityistä
- pelisäännöt ovat olemassa

Tällä hetkellä puhutaan paljon nuorten ja lasten maailman hälyttävästä polarisoitumisesta sekä syrjäytymisen syvenemisestä. Se näkyy myös kirkon kasvatustyön kautta.

Lasten ja nuorten maailma on yhtä kova, hajallaan ja armoton kuin aikuisten maailma. Se on sitä myös menestyville ja niille jotka pärjäävät. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat hälyttävä viesti tästä. Armollisuuden ja heikoista huolehtimisen viesti on kirkon kasvatustyön ydintä ja jatkuvasti tärkeämpää.

Kirkon kasvatukset ammattilaiset eivät ole mielenterveystyön ammattilaisia, eivätkä voi korvata sitä. Lasten ja nuorten mielenterveystyöhön tarvitaan välittömästi tässä yhteiskunnassa lisää panostusta.

Yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää, on, että on olemassa toimivia arjen aikuisverkostot, ja niissä nämä kirkon kasvatustyön ammattilaiset ovat mukana, jotta nuoret ja lapset jaksavat ja voivat kasvaa täysipainoisina ja kokonaisina ihmisinä.

Aikuisten verkostojen luoma turvallisuus, jota kasvamiseen tarvitaan, ei ole markkinoilta ostettavissa.. Se miten tärkeää sellainen on ja miten tärkeää on se, että kirkko on siinä vahvasti mukana, tulee julkisuuteen näkyviin silloin, kun tapahtuu jotain dramaattista – mutta se on mahdollista vain, koska nämä ammattilaiset tekevät hiljaista ja tavallista kasvatustyötä muitten aikuisten kanssa.