31.8.2008, Kokemäki

Kokemäen seurakunnan kirkkoherran Lars Pajuniemen virkaanasettaminen

Kokemäen seurakunta on saanut uuden kirkkoherran. Lars Pajuniemi aloittaa tehtävässään huomenna.

Kirkkoherraan kohdistuu monenlaisia odotuksia, kohtuullisia ja kohtuuttomia. Hänen odotetaan olevan hyvä toiminta- ja hallinto-organisaation johtaja ja kehittäjä, hyvä henkilöstöjohtaja. Hänen odotetaan luovan yhteyksiä erilaisissa verkostoissa, ja siten vahvistavan seurakunnan monipuolista läsnäoloa kokemäkeläisessä elämässä. Hänen odotetaan olevan pappi, ei vain johtaja siinä kuin kuka tahansa muu, vaan myös pappi. Se papeista, joka erityisesti antaa seurakunnalle kasvot. Hänen odotetaan kuuntelevan ja ymmärtävän ihmisten elämän moninaisuutta ja sitä, miten kristillisyys toteutuu monilla tavoilla, joskus hiljaisella ja äänettömällä, joskus tiiviimmällä osallistumisella seurakunnan toimintaan.

Sen lisäksi, että kirkkoherran odotetaan hoitavan hyvin kirkkoherran työt, hänen odotetaan myös elävän kokemäkeläisten kirkkoherrana, niin että seurakuntalaiset voivat sanoa: se on meidän kirkkoherra, ei vain: se tekee meillä kirkkoherran töitä.

Lars Pajuniemi, kun sinut asetetaan Kokemäen kirkkoherran virkaan, sinut asetetaan monenlaisten odotusten keskelle, ja asemaan, jossa joudut ja saat ottaa vastaan hyvin monenlaista, myös monenlaisia tunteita, niin pettymyksen kuin kiitollisuudenkin tunteita.

Kirkkoherran tehtävässä saat laittaa käyttöön kaiken, mitä sinusta löytyy, kaikki taitosi, tietosi, ja koko persoonasi. Se on tehtävä, joka koskettaa sinua ihmisenä hyvin kokonaisvaltaisesti, kaikkea sitä, mitä ihmisenä olet. Se on tehtävän antoisa puoli, mutta siihen kätkeytyy myös sen vaativuus ja raskaus.

Monien odotusten ja paineiden ja yksinäisyyden keskellä
tarvitset aikaa ja tilaa itsellesi, omia harrastuksia, omia läheisiä ihmisiä, niitä, joille olet Lars etkä kirkkoherra. Tarvitset sitä, että voit vain olla, levätä ilman vaatimuksia ja suorituksia. Muuten voi väsyä ihmisiin, voi huomata kovettuvansa sisältä, voi huomata, että on tyhjä ja turta, kadottaa ilonsa.

Kirkkoherra joutuu myös kohtaamaan oman riittämättömyytensä, oman epäonnistumisensa ja särkyneisyytensä. Tehtävä, johon tässä asetetaan on ihmisen kokoinen ja nimenomaan ihmisen tehtävä, ei enempää eikä vähempää. Siinä tarvitaan sitä, mitä ihminen tarvitsee: toisia ihmisiä, työtovereita, luottamushenkilöitä, yhteyttä, ja armollisuutta.

Sinut lähetetään tehtävääsi tästä, alttarilta, ja se on koko tehtävän keskeinen paikka. Tämä ei ole vain paikka, jossa palvelet seurakuntaa, tämä on myös paikka sinua varten, väsymystäsi, epävarmuuttasi, kysymyksiäsi ja ristiriitojasi varten. Tässä ihminen on vain ihminen, ei muuta, paljas ihminen Kristuksen edessä. Samalla tavalla kuin ihminen on, myös sinä tehtävässäsi viime kädessä olet armollisen Kristuksen, et itsesi tai osaamisesi varassa.