9.9.2007, Alastaro

Alastaron seurakunnan kirkkoherran Ari Pääkkösen virkaanasettaminen Alastaron kirkossa

Kun Alastaron seurakunnan uusi kirkkoherra asetetaan virkaansa, tilanteessa on luontevaa jatkuvuutta. Kyseessä on seurakunnalle tuttu pappi, Ari Pääkkönen, ja seurakunta on myös hänelle tuttu. Nyt kyse on vain uusien roolien ja tehtävien omaksumisesta.

Toisaalta tilanne on kuitenkin myös poikkeuksellinen ja haasteellinen. Edessä on mahdollisesti koko seurakunnan olemassaoloon liittyviä muutoksia kuntaliitosprosessien seurauksena. Kirkkoherran tehtävänä on johtaa tätä muutosprosessia.

Sen kuluessa kirkkoherraan kohdistuu varmasti myös poikkeuksellisen paljon odotuksia, keskenään ristiriitaisiakin toiveita. Samoin kirkkoherra joutuu ottamaan vastaan paljon tunteita, pettymyksiä, epävarmuutta ja turvattomuutta.

Sellainen kirkkoherran rooli, ei liity vain tähän edessä olevaan tilanteeseen, vaan se on osa kirkkoherran tehtävää kaikissa tilanteissa. Se on osa johtajan tehtävää. Olla erilaisten vaatimusten ja odotusten keskellä. Tärkeintä siinä ei ole pyrkiä vastaamaan kaikkiin odotuksiin, vaan kyetä kuuntelemaan ja samalla luoda turvallisuutta ja selkeyttä.

Sen keskellä, siinä tehtävässä, johon sinut, Ari Pääkkönen, nyt asetetaan, tulet tuntemaan monenlaisia paineita; siinä koko persoona joutuu likoon. Paikkasi on monessa suhteessa yksinäinen paikka, niin kuin johtajan paikka on. Miten sen jaksaa ja kestää?

Ensinnä sinun on huolehdittava omasta itsestäsi. On tärkeää, että oman jaksamisesi takia ja myös esimerkin takia huolehdit vapaapäivistä ja siitä, että on riittävästi elämässä sellaista joka on sinun omaasi, sellaista aluetta, jossa olet Ari, vain Ari, etkä virkasi edustaja kirkkoherra Pääkkönen. On myös hyvä tiedostaa, että kirkkoherralle on kirkossa olemassa erilaisia tukijärjestelmiä; niiden hyödyntäminen ei ole heikkouden vaan vahvuuden ja ammattitaidon merkki.

Toiseksi on tärkeää muistaa, että et tee seurakunnassa työtä yksin. Sinulla on hyvät työtoverit ja työyhteisö. Kun huolehtii ja panostaa työyhteisön hyvinvointiin, panostaa myös omaan jaksamiseensa ja työhyvinvointiinsa. Kaikkea kirkkoherra ei voi jakaa, mutta seurakunnan työ on joukkuelaji, ei yksilölaji, ja kirkkoherra on kapteeni mutta myös yhtenä joukkueessa.

Kolmanneksi on olennaista se yhteistyö, jota teet luottmuselimien ja luottamushenkilöiden kanssa. He voivat jakaa johtamisen vastuuta päätöksentekijöinä.

Neljänneksi: olet täällä osa koko kirkkoa, et edustamassa itseäsi tai omassa varassasi vaan koko kirkkoa, jonka päätökset ja säädökset luovat selkeitä raameja ja sisältöjä työllesi. Toivon että voit löytää ja kokea kollegat ja omat esimiehesi tukena ja rohkaisijoina.

Viidenneksi: sinulla on seurakunta, nämä alastarolaiset ihmiset, jotka isolta osin jo tunnet ja jotka tuntevat sinut. He ovat luottaneet sinuun valitessaan sinut. Työssäsi tulet toivottavasti löytämään sen, että ytimeltään kristillinen seurakunta ei ole ihmiselle vaatimuksia asettava yhteisö, vaan armollinen yhteisö, joka antaa sinulle paikan keskellään sellaisena kuin olet.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: sinulla on tämä paikka, josta sinut lähetetään virkaasi. Kirkon alttari. Se on myös sinua varten, väsymistäsi, epävarmuuttasi, ristiriitojasi, avuttomuuttasi, yksinäisyyttäsi, joita kaikkia johtajan sisäiseen maailmaan kuuluu. Tässä polvistuessasi tuot ne itsensä Kristuksen eteen. Virassasi et ole perimmältään yksin etkä omassa varassasi, vaan kirkon Herran varassa.

Lähde siksi rohkeasti ja turvallisesti tehtävääsi tämän seurakunnan kirkkoherrana, tehtävään, josta et vielä tiedä mitä kaikkia elämän rikkauksia se sinulle ja seurakunnalle tuo.