5.10.2007, Turku

Turun kirjamessujen avaus 5.10.2007

Kirjamessut murtaa lukijan yksinäisyyttä

Arvoisat kuulijat

Mitä mahtaisi Mikael Agricola ajatella, jos nyt kulkisi täällä Turun Kirjamessujen käytävillä. Hän tunnistaisi todennäköisesti markkinatunnelman, hälinän ja kiehtovan levottomuuden. Sellaistahan se oli Heikin tai Laurin markkinoillakin hänen aikanaan.

Mutta kirjojen runsautta Agricola ehkä kummeksuisi. Hän näkisi pursuavat kirjapöydät ja tuhannet toinen toistaan houkuttelevammat kirjan kannet. Ehkä hän kysyisi itseltään: - Tähänkö olen ollut avaamassa ovia, kun halusin myös suomen kielellä pääsyn kirjan maailmaan, jonka kirjapainot levittivät kaikkien, ei enää vain eliitin, ulottuville. Tällaiseenko maailmaan ovi aukesi, jossa markkinat ja talouden ehdot määrittelevät painetun sanan merkityksiä eikä kukaan tahdo enää erottaa, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää? Tähänkö eksyttävään henkiseen kaaokseen se johti?

Kenties Agricola vetäytyisi työhuoneeseensa Turun tuomiokirkon kupeeseen, yksinäiseen hiljaisuuteen, jossa erottuisi vain kirjan sivujen ja kynän vaimea rahina. Sellaiseen todellisuuteen hän oli ajatellut kirjan varsinaisesti kuuluvan.

Viisaana miehenä Agricola ymmärtäisi, että sinne kirja kuuluu edelleen. Edelleen, markkinoiden vyöryvästä voimasta huolimatta, kirjan varsinainen paikka on yksinäisessä huoneessa, jossa lukija astuu kirjan maailmaan, yhden kirjan maailmaan kerrallaan. Siellä kirja saa varsinaisen merkityksensä. Kirja on ihmisen puhetta toiselle, ja se kuuluu vain jos sitä pysähtyy hiljaa ja tarkasti kuuntelemaan.

Ihmisen puheena kirjalla kaksi ulottuvuutta. Se on portti maailmaan, joka on yhteinen ja jossa ihmisen kysymykset ovat yhteisiä. Päästäkseen siitä portista sisään ihmisen on vetäydyttävä erilleen, hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen. Lähes aina kirja kirjoitetaan yksinäisessä huoneessa ja luetaan yksinäisessä huoneessa, ja siinä välissä on tavattoman monimutkainen tekninen ja taloudellinen tuotanto-, välitys- ja markkinointiprosessi.

Ihmisen traaginen osa maailmassa on jäädä kovin paljon yksin. Siksi on etsittävä niitä keinoja, joilla kirjaan liittyvää yksinäisyyttä voidaan murtaa. Kirjan varsinaisesta paikasta, yksinäisestä huoneesta on välttämätöntä päästä jakamaan yhdessä kirjan tuomia kokemuksia ja puhkaista siten erilleen joutumisen taakkaa.

Ehkä Mikael Agricola palaisi kirjamessuille työhuoneestaan juuri siksi. Hän näkisi, että oman huoneen hiljaisuuden ja kirjan maailma tarvitsee myös keskinäistä jakamista ja yhteydenpitoa muutenkin kuin kirjapainon välityksellä. Siinä on Turun kirjamessujen varsinainen ja korvaamaton merkitys.

Näillä ajatuksilla, ja uskoakseni Mikael Agricolan taustalla nyökytellessä, avaan Turun 16. kirjamessut 2007.