3.4.2007, Turku

Puhe piispa Ilkka Kantolan muotokuvan paljastustilaisuudessa

Piispa Ilkka Kantolan muotokuvan paikka on Turun tuomiokapitulin seinällä. Se tulee osaksi lähes katkeamaton sarjaa Turun piispojen muotokuvia 1600-luvulta alkaen. Kun piispoista on maalautettu muotokuvat, on haluttu osoittaa kiitollisuutta ja arvostusta sitä työtä kohtaan, jonka itse kukin näistä on hiippakunnan johdossa tehnyt. Niin tässäkin tapauksessa.

Muotokuva palvelee myös muistamista. Kukin piispa tässä sarjassa on jättänyt virassaan omanlaisensa jäljen ja hoitanut piispan virkaa oman persoonansa mukaisesti.

Kun Ilkka Kantolan muotokuvaa tullaan katsomaan osana tätä sarjaa, arvelen että sen kautta muistetaan kolme seikkaa, jotka olivat erityisesti ominaisia hänen panokselleen Turun piispojen pitkässä ketjussa.

Uuden piispanviran muovaaja

Tässä on kuva piispasta, joka oli ensimmäinen sellaisen piispanistuimen haltija, jonka nimike oli Turun arkkihiippakunnan piispa. Arkkipiispan rinnalle perustettiin arkkihiippakuntaan toinen piispan virka vuodesta 1998 ja Ilkka Kantola oli ensimmäinen piispa tässä virassa.

Hän loi ja muokkasi tämän viran profiilin, muodot ja käytännöt, koska suoranaista esikuvaa ei ollut. Hän teki sen määrätietoisesti ja tavalla, jonka ansiosta minun on seuraajana ollut luontevaa jatkaa jo avattua tietä.

Ilkka Kantola näki paljon vaivaa tuomiokapitulin johtamisen kehittämisessä, ja samalla hän siirsi piispan paikkaa Turusta aikaisempaa enemmän keskelle hiippakuntaa, kohti seurakuntia ja niitten arkea. Se oli juuri tähän virkaan kohdistunutta odotusta, ja sen Ilkka Kantola täytti. Seurakunnat saivat piispan, joka panosti siihen, että voi kuunnella ja kuulla, miten seurakunnissa voidaan ja mitkä ovat kirkon perustyön ja perustason elämän kysymyksiä.

Ilkka Kantolan tapa hoitaa piispan virkaa oli tasaveroisesti keskusteleva, ei ylhäältä saneleva. Hänen vahva teologinen osaamisensa tuli hiippakunnan käyttöön tätä kautta. Antautumalla keskusteluun hän pyrki kysymään, mitä kristillinen usko on tässä ajassa ja juuri näitten ihmisten todellisessa elämässä.

Myös tämä piispan virka vaatii runsaasti osallistumista kokonaiskirkon tehtäviin ja edellyttää tasapainottelua oman hiippakunnan ja kokonaiskirkon vaatimusten välissä. Seitsemän vuoden aikana kävi ilmi, että Ilkka Kantolan monipuolista osaamista ja näkemyksellisyyttä tarvittiin yhä enemmän kokonaiskirkon tehtävissä.

Yhteiskunnallinen keskustelija

Tässä on muotokuva kuva piispasta, joka näki tehtäväkseen osallistua aktiivisesti myös nykyaikaisen julkisuuden luomalle keskustelukentälle.

Ilkka Kantolan ominta alaa ovat eettiset ja arvoihin liittyvät kysymykset. Niinpä hän oli piispana aktiivisesti mukana julkisessa keskustelussa yhteiskunnan arvopohjasta. Häntä myös arvostettiin ja kuunneltiin. Hänessä kirkolla oli ja on osaava ja syvällinen yhteiskunnallinen keskustelija, joka ei ole väsynyt korostamasta oikeudenmukaisuutta ja ihmisen arvoa.

Tämä rooli ei ole vähentynyt piispan viran jälkeen, vaan nyt päinvastoin vahvistunut. Edelleen kirkolla on Ilkka Kantolassa poikkeuksellisen vahva ja kirkon todellisuuden ja kysymykset syvältä tunteva yhteiskunnallinen osallistuja; nyt osallistumisen kanavat ovat toiset, ne ovat poliittisella kentällä ja lainsäädäntötyössä.

Ihmisen näköinen piispa

Tässä muotokuvassa erottuvat myös ihmisen kasvot. Tämä ei ole kuva vain piispasta, vaan myös Ilkka Kantolasta.

On kysymys ihmisestä, joka ei kaihtanut heittäytymästä piispan virkaan koko persoonallaan. Se merkitsi myös inhimillisen kivun ja haavoittuvuuden tunnistamista sekä toisissa että itsessä. Se merkitsi sen kohtaamista, että elämää ei voi loppuun asti hallita ja määrätä. Kun piispan viran hoito päättyi omaan ratkaisuun erota virasta, siinä oli kysymys juuri ja myös tästä. Ihminen Ilkka Kantolan elämä kulki sellaista kautta, että se mursi piispan viran kehyksen ja siihen liitettyjä ihanteita.

Turun piispojen muotokuvien sarjan tässä kuvassa katsoja näistä syistä näkee piispan tavallista selkeämmin myös ihmisenä. Se saa ehkä katsomaan toisin silmin myös sarjan muita kuvia. Niissäkin erottuu ihminen. Piispan kuva ei ole vain kuva julkisen viran hoitajasta, joka sai aikaan sitä ja sitä, vaan kuva ihmisestä, joka on tunteva, iloitseva ja ristiriitainen ja jolla on omat ihmisenä elämisen kamppailunsa ja kysymyksensä.

Aikaa myöten tämän näköalan avaaminen piispan virkaan saattaa osoittautua kaikkein merkityksellisimmäksi. Se on armollista sekä edeltäjille näillä seinillä että seuraajalle.