18.11.2007, Loimaa

Loimaan kirkkoherran Oiva Alasen ja kappalaisen Aimo Rikalan virkaanasettaminen

Tänään Loimaan seurakunnassa on poikkeuksellinen juhla. Kaksi pappia asetetaan virkaansa. Papin virka on paimenen virka. Vanhastaan on puhuttu sielunpaimenesta.

Teistä kahdesta paimenesta kirkkoherran paimenen vastuu on suurempi ja laajempi. Kirkkoherran tehtävä on johtajan tehtävä ja vastuu on johtajan vastuu. Se merkitsee esimiestyötä, henkilöstöjohtamista, hallinnollista johtamista ja koko seurakunnan edustajana toimimista. Johtajan tehtävä on antaa julkisesti näkyvät kasvot seurakunnalle.

Tehtävä on juuri nyt poikkeuksellisen vaativa. Täällä on takana seurakuntien yhdistyminen, ja edessä vielä suurempi rakennemuutos. Muutoksen keskellä johtajan rooli korostuu. Kirkkoherra joutuu kantamaan ja ottamaan vastaan monenlaisia muutokseen liittyviä tunteita: epävarmuutta, pelkoa ja odotuksia, ja katsomaan pitemmälle kuin juuri tähän hetkeen.

Kirkkoherran virka ei kuitenkaan ole kuin mikä tahansa johtajan tehtävä. Se on papin virka, paimenen virka, sielunpaimenen virka. Sen merkkinä virkaan asettaminen tapahtuu näin, yhteisessä jumalanpalveluksessa. Jos kirkkoherran tehtävästä jää pois kosketus papin perustyöhön, jumalanpalvelukseen, se ohenee kohtalokkaasti.

Siksi on luontevaa, että teidät molemmat asetetaan virkaanne yhdessä, ja että se tapahtuu näin, jumalanpalveluksessa. Te molemmat toimitte täällä seurakunnan paimenina.

Sielunpaimenena papin, kummankin teidän omissa viroissanne, tärkeä tehtävä on kysyä, mitä ihmisen sielulle kuuluu. Miten ihminen syvimmältään voi ja miten jaksaa, ja mitä elämän muutokset ja tapahtumat merkitsevät hänen kaikkein sisimmälle itselleen, miten hänen sielunsa jaksaa.. Se on perspektiivi kummankin teidän tehtävissä, olipa kyse seurakuntalaisten kohtaamisesta papin perustyössä tai työyhteisön johtamisesta tai hallinnossa.

Se edellyttää paljon herkkyyttä ja taitoa kuunnella ja kuulla. Toisen ihmisen sielua tulee lähestyä varoen, erityisesti silloin, kun sielu on repaleinen ja eksyksissä ja peittynyt arkisen huolehtimisen alle ja tavaroiden peittoon. Juuri tällä hetkellä, tämän hyvinvoinnin keskellä ja taloudellisten arvojen sieluttomasti ohjatessa näyttää erityisen tärkeältä kysyä: miten ihminen tämän kaiken keskellä syvimmältään jaksaa ja voi.

Teidän tehtävänne on ydin on sielun pelastus, sielun pelastus kaikista niistä kadotuksista, jotka sitä voivat uhata.

Myös teidän itsenne osalta tärkeä kysymys on: miten sielusi voi. Miten syvimmältään voi Oiva ja miten voi Aimo? Papin tehtävässä, joka on tehtävä tosia ihmisiä varten, on vaarana, että oma sisin uupuu, kuihtuu tai siihen kadottaa kosketuksen. Siksi on tärkeää, että teillä on riittävästi aikaa ja tilaa omaa itseänne ja omaa sieluanne varten. Hiljaisuutta, lepoa ja ihmisiä, joille se, mitä sisimmässänne olette on tärkeää, ei vain virkanne tai tehtävänne.

Teiltä ei odoteta, että olisitte tässä sielunpaimenen virkaan lähtiessänne itse sielu ja mieli puhtaana ja siloisena. Te olette sellaisina kuin ihmisinä olette, omien sielun haavojenne ja arpienne kanssa. Juuri sellaisina kirkko teidät kutsuu ja lähettää. Juuri sellaisina Kristus teidät kutsuu ja lähettää.

Tämä paikka, alttari, teidän virkanne keskeinen paikka, on särkyneitä, ei ehjiä sieluja varten.