22.1.2006 - Köyliö

Puhe Ekumeenisessa iltarukouksessa Köyliön kirkossa

Ps 145:1-7

Matka 850 vuoden takaisesta Köyliöstä tähän hetkeen on tavattoman pitkä. On vaikea kuvitella sitä maailmaa ja ympäristöä, jossa köyliöläiset ihmiset elivät 850 vuotta sitten. Vielä vaikeampi on kuvitella ihmisten sisäistä maailmaa: pelkoja, huolta, iloja. Tuolta ajalta meille on säilynyt hyvin vähän historiallisia lähteitä. On vain irrallisia katkelmia, palasia, joista on työlästä ellei mahdotonta muodostaa kokonaiskuvaa. Yhtenä katkelmana on myöhempien sukupolvien kertoma kertomus Lallista ja Henrikistä. Miten tarkasti se kertoo silloisesta elämästä ja miten paljon siihen on sukupolvien kuluessa kertynyt kertojien omien aikakausien aineksia, emme tiedä.

Kertomusta on kerrottu, ja kerrotaan yhä, koska se sisältää jotain, joka halutaan siirtää eteenpäin, aina seuraaville polville. Sen myötä kerrotaan elämisen traagisuudesta, ristiriidoista, vihasta ja syyllisyydestä. Sen myötä kerrotaan ihmisistä muutoksen keskellä, uuden pelosta ja uuteen sopeutumisen vaikeudesta. Nekin kuuluvat siihen elämään, jonka keskellä kristillistä 2000-vuotista perintöä siirretään eteenpäin, ja tehdään merkitykselliseksi ja eläväksi aina uusien sukupolvien elämässä. Kristillisyydessä kyse ei ole herttaisesta sadusta, vaan jostain, joka koskettaa todellista elämää ja sen ristiriitoja.

850 vuoteen mahtuu sukupolvia arviolta n. 35. Jokainen sukupolvi on siirtänyt perintöä, koko kristillisen uskon rikasta ja monimuotoista perintöä seuraavalle, se on kulkenut isiltä ja äideiltä lapsille. Jokainen sukupolvi on tehnyt sen omanlaisessaan ympäristössä, omanlaistensa kysymysten ympäröimänä. Milloin se on tehty sodan keskellä tai sen uhan alla, milloin kulkutautien varjostaessa, milloin nälän, milloin yhteiskunnallisten tai valtiollisten muutosten keskellä, milloin vauraina aikoina. Aina on jouduttu kysymään, mitä kristillinen usko merkitsee tässä todellisuudessa ja miten siirtää sitä eteenpäin lasten ja lastenlasten todellisuuteen. Kaikkien sukupolvien yhteinen kysymys on ollut ja on, miten isien ja äitien oppima elämän kartta on käyttökelpoinen suunnistettaessa siinä ympäristössä, jossa lapset elävät.

Niin jokaisessa sukupolvessa on uskon perinnöstä kääntynyt uusia puolia näkyviin, sitä on tukittu ja ymmärretty udella tavalla. Perintö on haarautunut ja tullut moniaineksisemmaksi. Kristus on kulkenut ja kulkee ihmisten keskellä monissa puvuissa, sama Kristus. Sen merkkinä olemme tässä eri kirkkokuntien edustajat yhdessä. Edustamme eri perinteitä, mutta syvimmältään yhteistä perintöä.

Tällä hetkellä kaikkien kasvattajien yhteinen kysymys on, miten siirtää perintöä tilanteessa, jossa elämänympäristön ja henkisen maiseman muutos on poikkeuksellisen, ennen näkemättömän nopeaa. Huoli perinnönsiirron haurastumisesta on todellinen huoli; arvojen ja elämäntapojen opettajia on monia ja ne ovat keskenään ristiriitaisia, eivätkä vanhat kartat tunnu pätevän uudessa maastossa. Monet vanhemmat tuntevat avuttomuutta, koska se maailma, jossa lapset ja nuoret elävät tuntuu liukuvan yhä enemmän ulottumattomiin.

Tämä päivä ja päivän aihe tuo perinnönsiirtoon perspektiivin, joka on vuosisatainen. Se sisältää tärkeän viestin: ulkoisesta muutoksesta huolimatta ja sen keskellä meillä on enemmän yhteistä kuin eroa. Ihmisenä olemisen perusasiat pysyvät samoina ulkoisen muutoksen keskellä. Ihmisen syntymä, kuolema, tarve toisen ihmisen läheisyyteen, Jumalan kaipuu, syyllisyyden, oikeudenmukaisuuden ja mielekkyyden kysymykset ovat ihmiselle samoja koko ajan, ovat olleet koko kristinuskon 2000-vuotisen historian ajan, ja 850-vuotisen suomalaisen kristillisyyden historian ajan. Kristus koskettaa ihmistä sukupolvesta toiseen elämän syvimmällä ja yhteisimmällä alueella, jossa samalla ovat myös ihmisen kaikkein yksityisimmät kysymykset.

Kun tänään etsimme vastauksia, ja kysymme, miten kristillisen uskon perintö kääntyy näkyväksi ja merkitykselliseksi tässä ympäristössä, olemme tekemisissä asian kanssa, joka ei ole äsken keksitty. Kaiken uutuuden ja muutoksen keskellä se on lohdullinen ja rauhoittava perspektiivi. On jotain joka on perustavampaa kuin ulkoisen elämän ja henkisen maiseman muutos. Kun kumarrumme Kristuksen edessä, liitymme pitkään sukupolvien perintöön, sukupolvien jotka aina ovat olleet muutoksen keskellä, ja liitymme toisiimme täällä, maailmanlaajaan Kristuksen kirkon yhteyteen.

Psalmintekijä sanoo: ”Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa. Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ilmeistä lapsilleen, tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi.”

Päivän rukous:

Herra Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika,
Sinä uskoit pelastuksen sanoman apostoleillesi
ja annoit palvelijoittesi tuoda sen maahamme.
Kiitämme sinua Henrikistä, uskollisesta todistajastasi.
Olet kutsunut myös meidät, syntiset ja arvottomat, opetuslapsiksesi.
Varusta meidät voimallasi,
jotta noudatamme käskyjäsi
ja tunnustamme rohkeasti nimeäsi ihmisten keskellä.
Anna koko elämämme olla kätkettynä
evankeliumisi rauhaan ja iloon.
Ylistys olkoon sinulle ikuisesti. Aamen.

Psalmi 145:1-7:

Minä laulan sinun kunniaasi, Jumalani, kuninkaani!
Minä kiitän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti.
Joka päivä minä sinua kiitän, minä ylistän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti.Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken,
tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen,
isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi.Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi,
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi,
kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi,
Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.