21.4.2006 - Pori

Satakunnan keskussairaalan O-rakennuksen siunaaminen

Satakunnan Keskussairaalan rakennukset näkyvät kauas. Tässä maisemassa nämä ovat näkyvä merkki yhteiskunnassa olevasta halusta pitää huolta ja hoitaa ihmisiä. Se on rakennuksen tärkeä viesti. Kun sairaala nyt on saanut tämän O-rakennuksen, tämä viesti vahvistuu. On olemassa yhteistä tahtoa, että ihmistä ei meidän keskuudessamme jätetä elämän tuhovoimien armoille.

Tähän on ohjattu yhteisiä resursseja, on tehty paljon työtä ja nähty vaivaa, että olemme tässä tilanteessa. Sen merkitystä ei voi arvioida ensisijaisesti sen perusteella, mikä on tämän kansantaloudellinen arvo, siis voidaanko näin saada hyötyä esimerkiksi työvoiman parempana terveytenä.

Tämän merkitys on paljon syvempi, paljon perustavampi. Tämän merkitys perustuu siihen, että ihmistä hoidetaan täällä, ei kansantalouden tai elinkeinoelämän tarpeiden takia, vaan vain koska ihminen on arvokas itsessään, Jumalan luomana ihmisenä.

Sen merkkinä te olette halunneet, että tämä otetaan käyttöön siunaamalla. Se kertoo teidän tietoisesta halustanne nähdä, että tämä rakennus ja kaikki työ, mitä täällä tehdään, on yhteydessä elämän perustaan. Tämä on olemassa Jumalan antaman elämän vaalimista varten. Jumalan luomana elämä on pyhä, ja sitä vaaliessaan ja kunnioittaessaan tämä heijastaa elämän pyhyyttä. Siunaamalla muistutamme toisiamme tästä perustavasta merkityksestä, jota ei voi mitata millään muilla arvoilla.

Pelkkä rakennus ja tilat muodostavat vain puitteet. Merkitys syntyy siitä inhimillisestä elämästä ja työstä, joka täyttää tämän rakennuksen, syöpätautien hoidossa, kirurgisessa hoidossa ja opetustoiminnassa. Täällä on tavattoman paljon monialaista osaamista ja ammattitaitoa, kykyä seurata alan nopeaa kehitystä. Tärkein resurssi on teissä, ihmisissä. Mitä vahvempi tämä resurssi on, sitä enemmän tämä talo palvelee syvää tarkoitustaan. Se tulee käyttöön inhimillisen vuorovaikutuksen kautta. Juuri siinä tapahtuu kaikkein olennaisin. Kontakti voi olla hyvin lyhyt, tai se voi olla pitkä hoitosuhde. Mutta se mitä siinä tapahtuu, miten ihminen siinä tulee otetuksi vastaan ihmisenä, on tämän tarkoituksen kannalta keskeistä.

Jokainen tähän taloon tuleva, olipa hän potilas, henkilökuntaa tai vierailija, tulee aina kokonaisena ihmisenä, koko elämänsä keskeltä. Jokainen odottaa tulevansa kohdelluksi sellaisena ainutkertaisena ihmisenä, ei vain sairaustapauksena tai työvoimana.

Monelle tämä on rakennus, josta käsin oma elämä näkyy erilaisesta perspektiivistä. Elämässä erottuu täällä tavallista selkeämpänä hauraus ja särkyneisyys ja rajallisuus.

Te kohtaatte sen potilaissa, joista monelle tänne tulo merkitsee sitä, että jotain elämän tavanomaisesta pinnasta on järkkynyt tai ainakin värähtänyt. Sen vastaanottaminen on tärkeää ja joskus raskasta. Mutta myös te, jotka täällä työskentelette, saatatte joutua kohtaamaan saman itsessänne: oman väsymisen, omien rajojen, vaikeitten valintojen, ristiriitojen kanssa, kun yhdelle ihmiselle ei voi antaa kaikkea sitä aikaa ja huomiota, mitä hän janoaa.

Elämän täyteläisyyttä ja kokonaisuutta ei ole ilman haurautta ja särkyneisyyttä ja ristiriitoja. Tämä rakennus on myös sen merkki. Elämä ei toteudu vain ehjän ,vahvan ja pystyvän kautta. Kun teette täällä työtä, ette ole korjaamossa, jossa ihmisiä laitetaan kuntoon, jotta nämä lähtisivät varsinaiseen elämään. Te olette keskellä itse elämää.

Kun siunaamme tämän, muistutamme toisiamme, että itse Kristus kulkee haurauden ja särkyneisyyden keskellä, ja juuri siinä.

Siunaamalla pyydämme, että Kristus itse toimisi täällä teidän kauttanne ja teidän keskellänne tukien, rohkaisten ja lohduttaen.