10.12.2006 - Keski-Porin kirkko

Keski-Porin seurakunnan kappalaisen Eeva-Liisa Virkkusen virkaanasettaminen

Hyvät seurakuntalaiset,

Te olette saaneet uuden kappalaisen, uuden papin. Tänään hänet asetetaan virkaansa.

Eeva-Liisa, sinä olet saanut seurakunnan. Näiden ihmisten keskellä sinulle annetaan tehtävä ja siihen sinut siunataan, näiden jotka ovat täällä kirkossa ja niiden, jotka viettävät sunnuntaiaamuaan Ruosniemessä tai Pormestarinluodossa tai Toejoella tai täällä keskustassa.

Tehtävä ei ole tuoda tänne jotain, mitä täällä ei jo ole. Tehtävä on yksinkertaisesti: ole näiden ihmisten, näiden porilaisten kastettujen seurakuntalaisten pappi.

Seurakunta ja seurakuntalaiset tarvitsevat pappia. He tarvitsevat sitä joka toimittaa heidän keskellään jumalanpalveluksia, siunaa heidän vainajansa, kastaa heidän lapsensa, on heidän sielunhoitajansa, auttaa heitä rukoilemaan. He tarvitsevat pappia, joka auttaa heitä katsomaan elämäänsä ja todellisuuttaan Jumalan edessä.

Siinä tehtävässä tarvitset paljon kuuntelemisen taitoa. Jokainen ihminen, jonka täällä kohtaat, on ainutkertainen, ja jokaisella on oma ainutkertainen elämäntarinansa, omat kokemuksensa, omat elämänkysymyksensä, oma väsymyksensä ja omat ilonaiheensa. He eivät ole papin työn kohteita, vaan ihmisiä, joita varten pappi on pappina olemassa.

Vanhastaan käsikirjassa ollutta sairaan luona käynnin kaavaa kutsuttiin nimellä ”Sairasten oppimisesta”. Sairaan luona käynnissä oli kyse siitä, että molemmat sekä sairas että pappi oppivat elämästä, siitä miten Jumala juuri sen ihmisen kohdalla toimii ja vaikuttaa.
Siitä papin työssä on kysymys, ihmisten oppimisesta. Sinulle annetaan tehtävä oppia näiden ihmisten elämästä täällä, yhdessä heidän kanssaan. Oppia heidän elämänkokemuksestaan, siitä miten Jumalan antama elämä kunkin kohdalla hakee muotoaan ja toteutuu. Ja auttaa tuomaan se elämä Jumalan eteen, auttaa tunnistamaan, miten Kristus tekee siinä työtään.

Se on sinun tehtäväsi täällä Keski-Porissa, ja Ahlaisissa ja Reposaaressa. Se on antoisa ja rikas tehtävä, mutta myös raskas. Ihmisiä on paljon, odotuksia on paljon, eikä kaikkiin voi vastata. Saat ja joudut vaieten kantamaan sisälläsi paljon sanoiksi puettua ja sanoiksi pukeutumatonta elämän taakkaa.

Jotta jaksat itse, jotta jaksat olla kiinnostunut ihmisistä, tarvitset myös aikaa ja voimanlähteitä itsellesi. Tarvitset työyhteisöä, sillä yksin ei kukaan voi työtä tehdä. Tarvitset omia ihmisiäsi, niitä ihmisiä, joille et ole ensi sijassa pappi, vaan Eeva-Liisa, ihminen jolla myös on oma ainutkertainen elämänkokemuksensa, oma väsymyksensä ja omat ilonaiheensa.

Kun sinut asetetaan tehtävääsi, sinut asetetaan siihen Eeva-Liisana, ihmisenä jolla on oma elämäntarinansa, oma kokemuksensa työssä ja elämässä, ja jossa myös Jumalan antama elämä toteutuu ainutkertaisella tavalla. Et voi olla muuta, eikä sinun tarvitse.

Sinua varten on myös kaikki se, mikä on seurakuntaa varten. Ei ole vain niin, että jaat leipää ja viiniä muille, vaan saat ne myös itse, yhtenä ihmisenä ihmisten joukossa, ja ne ovat Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi, koko elämäsi puolesta, kaiken sen mitä siinä on ollut ja on.