Vaietusta sodasta kerrottuun sotaan

kirja-arvostelu Tuore Oliivipuun lehdessä 2/2010

Sisällissota 1918 ja kirkko. Toimittanut Ilkka Huhta. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 212. Helsinki 2009.

Kun sisällissodasta oli kulunut 90 vuotta, vaiettujen kokemusten paino oli edelleen raskas. Olin mukana muutamassa asiaa koskevassa tilaisuudessa. Sodan ja vankileirit kokeneitten lapset, lapsenlapset ja muut läheiset halusivat kertoa kirkon edustajalle, mitä perheissä oli koettu ja kannettu. Ne olivat raskaita tarinoita, katkeruuden, häpeän, mitätöinnin ja syyllisyyden tarinoita.

Ymmärsin, että oltiin tekemisissä sellaisen perinnön kanssa, jonka riittävälle käsittelylle ei ollut jäänyt tilaa, ei myöskään kirkon osuudelle siinä. Sota oli monessa suhteessa ollut vaiettu sota.

Kirkko on osa vuoden 1918 kokemusta ja perintöä, mutta selvästi ainakin kahdessa mielessä. Osallisena, toki, mutta myös tahona, jonka puitteissa ja jonka perinnön kautta tässä kulttuurissa käsitellään juuri niitä kysymyksiä, joista ihmisen kannalta oli kyse: pahuutta, kuolemaa, vihaa, syyllisyyttä, ihmisen arvoa, anteeksiantoa.

Katsoopa kirkko peiliin kummasta näkökulmasta tahansa, näky ei ole erityisen puhdas eikä kaunis.

Ilkka Huhdan toimittama artikkelikokoelma Sisällissota 1918 ja kirkko ottaa monikerroksisuuden ja monitulkintaisuuden todesta. Se on syntynyt 90-vuotismuiston yhteydessä pidetyn seminaarin pohjalta, mutta laajentunut siitä. Kirjan artikkelit avaavat tähänastista tarkemman ja monipuolisemman näkymän siihen, mitä oli olla kirkko sisällissodan keskellä ja sisällissodan runtelemassa maassa.

Teoksesta käy hyvin ilmi, että kirkon johdon ja kirkon julkisen kuvan näkökulmasta puhe valkoisesta kirkosta on oikeutettu. Mutta yhdellä leimalla tai yhdellä näkökulmalla kirkon osuus ei ole kerrottavissa.

Kertomus riippuu siitä, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan kirkosta. Kirkko johtonsa ja julkisen kuvansa kautta kertoo erilaisen kertomuksen kuin kirkko, joka näkyy paikallisseurakuntien todellisuudessa. Ja kertomus muuttuu ratkaisevasti, jos kirkkoa katsotaan jäsentensä näkökulmasta. Silloin näkyy kahtia jakautunut kirkko, kirkko jonka sisäisestä tragediasta oli kyse.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ratkaisu osoittaa tajua siitä, miten menneisyys ja sen tutkimus ovat dialogisessa suhteessa toisiinsa. Ensimmäinen osa sisältää artikkeleita siitä, mitä kirkossa tapahtui itse sisällissodan ja sen jälkiselvittelyjen aikana. Toinen osa käsittelee sitä, mikä oli kirkon rooli sisällissodan tulkinnassa ja käsittelyssä. Viime mainittuun kirja itse myös osallistuu.

Molempien osien osalta kirja astuu selkeästi askeleen tähänastista tutkimusta pitemmälle. Se avaa, niin kuin hyvä tutkimus aina avaa, runsaasti ovia jatkotutkimukselle.

Kuvat voivat vielä paljon tarkentua, kun tutkimus ulottuu paikallistasolle, siihen mitä tapahtui seurakunnissa sekä sodan aikana punaisella ja valkoisella alueella että sodan jälkeen. Niin ikään kirkkohistoriallisesti kiintoisaa, jos kohta tutkimuksellisesti haastavampaa, on ulottaa tarkastelu siihen, mikä oli kirkon osuus sodan jälkeisessä mentaalisessa maisemassa. Miten kirkko toimi syyllisyyden synnyttämisessä tai käsittelyssä, ja mikä oli kirkon osuus vaikenemisen kulttuurissa sekä valkoisella että punaisella puolella?

Artikkelikokoelma näyttää myös , että vuosi 1918 on merkittävä tekijä, kun halutaan ymmärtää suomalaisen kansankirkon varsinaista perustaa. Enimmäkseen kansankirkkoa on lähestytty papiston ja kirkollisen julkisuuden kansankirkkotulkintojen pohjalta. Yhtä merkittävää on kysyä sitä, mikä piti sodan hävinneen osapuolen kirkon yhteydessä tilanteessa, jossa julkinen retoriikka ja papiston asennepohja asetti kyseenalaiseksi heidän oikeutensa varsinaisen kristillisen yhteisön täysivaltaisina jäseninä.

Juuri viimeksi mainitussa kysymyksessä saattaa piillä kansankirkon varsinaisen perustan avaimia.

Voi olla – ja siinä tämä teos on hyvällä tavalla osallinen – sisällissodan 100-vuotismuistoa vietettäessä ei tarvitse puhua enää vaietusta sodasta vaan kerrotusta sodasta, joka on osa yhteistä historiaa, myös kirkon historiaa.