Kivi liikkuu

Piispan pääsiäistervehdys 2010

Kivi on niin kuin kivet ovat. Kova, todellinen ja painava. Kun sellainen asetetaan haudan suulle, hauta on suljettu ja kertomus loppu. Kiven asettamisen jälkeen ei ole enää kuin muistaminen: tämä oli nyt tässä.
Kivi on realiteetti. Realiteettien maailmassa valta on aina vahvemmalla. Siinä maailmassa väkivalta on vallan jatke.
Hetkeksi oli herännyt aavistus jostain toisenlaisesta. Jumalasta, joka ei ole vahvemman puolella, ihmisestä, jonka taakat tulevat kannetuksi ja yksinäisyys murtuu. Siitä, ettei ihmistä sittenkään ole jätetty tänne oman onnensa nojaan selviytymään miten kykenee kaikkien valtojen, henkisten, hengellisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten valtojen puristuksessa. Siitä, että Jumala on ihmisen rinnalle tuleva Jumala. Siitä, että rakkaus ja oikeus ovat mahdollisia.
Kun kivi asetettiin haudan eteen, realiteetit voittivat. Oli selvää, että kuolema on kaiken elämän osa. Se on ihmisen osa, yksinkertaisesti ja lopullisesti. Jumala kärsii tappion, tai sitten Jumala on vahvojen Jumala.
¤
Ajattelen kaikkea sitä elämän painoa, jonka alla ihmisten on elettävä.
Ajattelen talouden realiteetteja, joitten nimissä yhtäkkiä huomaa olevansa tarpeeton ja vailla työtä. Ne ovat yleisen talouden realiteetteja, eivät oman; niille on uhrauduttava. Maailma on sellainen, kova, todellinen ja painava kuin kivi.
Kilpailun ja kilpailukyvyn maailmaa ajattelen. Se määrittelee elämisen ja selviytymisen ehdot: oma paikka on lunastettava pärjäämisellä ja suoriutumisella. Kyse ei ole vain hyvinvoinnin dynaamisesta moottorista vaan kilpailusta, jossa toinen voittaa ja toinen häviää niin kuin kilpailussa aina käy.
Ajattelen niitä, joitten mieli ei kestä. Lapsia ja nuoria, joitten elämänilon vie masennus. Niitä, joitten yksinäisyys on autiota ja kylmää. Omaan varaansa ja erilleen jääneitä ihmisiä.
Kuoleman pakahduttavan tosiasian edessä olevia ihmisiä ajattelen. Surua, jonka läpi on ryömittävä.
Lukemattomin tavoin elämä joutuu vasten realiteettien todellisuutta. Tämä on nyt tässä, on suostuttava. Kivi sulkee tien. Painava ja kova. Eikä sitten muuta.
¤
Pääsiäisaamuna naiset tulivat haudalle. Tavallisia naisia. Ei heillä ollut mitään suuria illuusioita. He olivat todellisuudentajuisia, realiteetit ymmärtäviä naisia. Heidän maailmansa oli romahtanut, mutta päivä kerrallaan he kulkivat eteenpäin. Tätä elämä oli ja se oli otettava vastaan.
Pääsiäisaamuna naiset näkivät kiven liikkuneen. Ehkä he ensin hakivat selityksiä, epäilivät ja kummastelivat. Uskomatonta ei voi noin vain uskoa.
Mutta kun he lähtivät pois, askeleen on täytynyt olla kevyt. Suljettu hauta oli avautunut; suljettu maailma oli avautunut. Eivät he sitä selittäneet, eivät voineet ymmärtää. Mutta he tajusivat, että kertomus ei ollut loppu.
Kivi, kova, painava ja todellinen, oli liikkunut. Kuoleman valta oli murtunut, kaikki maailman vallat olivat menettäneet lopullisen otteensa.
Realiteettien maailmassa asui käsittämätön ja syvä toivo.