Tupakkakauppiaan metodi

kolumni Kotimaa -lehdessä, N:o 20/09

Wayne Wangin elokuva Smoke kertoo brooklynilaisesta tupakkakaupasta. Kaupan tiskillä kulmakunnan ihmiset käyvät päivänkohtaiset keskustelut maan ja taivaan asioista. Joka aamu ennen kaupan avaamista tupakkakauppias asettuu kadun toiselle puolelle, aina täsmälleen samaan paikkaan, ja ottaa valokuvan kaupastaan. Iltaisin hän selaa näin kertyneitä kuvia. Niissä erottuu ajankohtaisen puheen takana oleva hidas, huomaamaton muutos.

Pidän tupakkakauppiaan metodista. Sen avulla voi etsiä perspektiiviä vaikkapa niille kirkkoja solmuun saattaneille keskusteluille, jotka koskevat asioita – K.R. Kareksen sanoin - ”kuudennen käskyn seutuvilla”.
¤
Selaan mielessäni kuvia, joissa näkyy ihmisen elinikä.

Kahdensadan vuoden takaa erottuu kuva, jossa keskimääräinen elinikä on n. 30 vuotta. Niin se oli ollut tuhannet vuodet ja on yhä suuressa osassa maapalloa. Sitä laski lapsikuolleisuus, mutta aikuiseksikin päässeitten osalta puhe nuorista aikuisista olisi ontunut. Juuri muuta aikuisuutta ei ollut. Jos eli sitä vanhemmaksi, oli onnekas, vielä onnekkaampi, jos puolisokin eli.
Tuossa kuvassa seksuaalisuuden merkitys ihmiselämässä kytkeytyi lasten saamiseen, itsestään selvästi ja ymmärrettävästi. Muut merkitykset olivat ylellisyyttä ja arveluttaviakin, koska oli keskityttävä olennaiseen ja suojattava sitä.

Kristillisen seksuaaliajattelun perinnössä huokuivat nämä elämisen ehdot. Perusprinsiippi löytyi luomiskertomuksen mukaisesta ihmisen tehtävästä: lisääntyä ja täyttää maa.

Myöhemmissä suomalaisissa kuvissa keskimääräinen elinikä nousee 1870-luvulla 40 vuoteen ja 1940-luvulla 60 vuoteen. Nyt voi olettaa suomalaisen elävän 80 ikävuoden tienoille, sukupuolesta vähän riippuen. Muutos on ollut huima. Pelkästään sen johdosta ihmisen elämän kokonaisuus näkyy nyt toisin kuin ensimmäisessä kuvassa. Tämä koskee myös seksuaalisuutta. Suuri osa seksuaalisuudesta toteutuu elämänvaiheessa, jossa sen merkitys ei kytkeydy lasten saamiseen.

Toisissa kuvissa näkyy muuan toinen muutos, joka on ohjannut samaan suuntaan. Se koskee ehkäisyn kehittymistä ja yleistymistä 1800-luvun lopulta lähtien. 1970-luvun kuvassa ehkäisy on jo luonnollinen osa seksuaalisuutta. Seksuaalisuuden keskeinen merkitys liittyy lisääntymiseen vain silloin, kun ihmiset itse niin haluavat.

Seksuaalisuudesta kääntyvät nyt esiin toiset puolet ja merkitykset kuin 200 vuotta sitten. Myös kirkkojen puheessa on, välillä vähän rykien, kääntynyt etualalle ihmissuhteen näkökulma. Luomiskertomuksia on vähitellen luettu lisääntymiskäskyä pitemmälle, siihen kohtaan, jossa Jumala luo ihmiselle toisen ihmisen, ei siksi että nämä saisivat jälkeläisiä, vaan siksi että niin murtuu ihmisen kauhistuttava yksinäisyys.

Jos ei näe pitkän kaaren muutosta seksuaalisuuden ymmärtämisessä, ei ehkä voi kokonaan ymmärtää, että homoseksuaalisuus on korkean elintason ja eliniän maissa astunut pois vaikenemisen ja häpeän kätköistä. Kun seksuaalisuutta ei nähdä ensi sijassa lisääntymisen vaan yksinäisyyden murtamisen kautta, avautuu sekin näkymä, jossa keskeinen seksuaalisuuden tehtävä ihmisen elämässä voi toteutua myös homoseksuaalisessa parisuhteessa.
¤
Tupakkakauppiaan metodilla päivänkohtainen keskustelu saa perspektiiviä. Se ei koske vain yksittäisiä ilmiöitä tai päätöksiä vaan mitä syvimmin koko ihmisenä olemista ja seksuaalisuuden merkitystä elämän kokonaisuudessa.