Perhe astuu rajojen yli

kolumni Kotimaa -lehdessä, N:o 34/09

Kasvoin standardiperheessä. Isä, äiti ja kaksi poikaa. Mahduimme hyvin Ladaan, ruotsinlaivan hyttiin ja elementtikerrostalon kolmioon. Kaltaisiamme varten olivat ensin rintamamiestalot ja sitten tiilitalot.

Se oli ydinperheen kukoistuskautta. Vielä 1970-luvulle tultaessa n. 90% lapsista kasvoi perheessä, joka koostui avioparista ja näiden lapsista. Nyt luku on runsas 60%.

Muistan toki myös muuta: yksinäisiä aikuisia, yhden vanhemman perheitä, kolme sukupolvea saman katon alla. Mutta ne olivat poikkeuksia. Normaalitila, se mitä tarkoitettiin kun puhuttiin perheestä, oli ehjä, rajattu ydinperhe.

Ydinperhe oli pienyksikkö, perussolu, jonka pohjalle yhteiskuntaa Suomessa rakennettiin. Se oli 1900-luvun perhemalli ja perheihanne. Perusteet haettiin biologiasta ja psykologiasta. Siihen nojasivat perhepolitiikka ja perhekasvatus. Normin ulkopuolella uhkasivat särkyneisyys ja ongelmat.
¤
Ennen 1800-luvun loppua perhettä ei ollut, edes sanana. Oli huusholli tai huonekunta. Sen opetettiin olevan yhteiskunnan patriarkaalinen perusyksikkö, johon isännän alaisuudessa kuuluivat vaimo, lapset ja palvelusväki. Köyhän huusholli oli niukempi.

Huonekuntaan ankkuroitui pysyvä kristillinen elämänjärjestys. Kunnes modernia kansalaisyhteiskuntaa alettiin luoda ydinperheihanteen pohjalle. Kirkko sopeutui muutokseen ja omaksui uuden ihanteen. Vähitellen ehjä, rajattu ydinperhe alkoi puolestaan näyttää moraalisen maailmanjärjestyksen ja luomisjärjestyksen osalta.
¤
Nyt näyttää siltä, että yhteiskuntaa ei enää rakenneta ydinperheen varaan kuin puheissa. Lähtökohta on erillinen yksilö ja tämän hyvinvointi ja kulutuskyky. Ydinperhe on liian kankea yksikkö liikkuvaa ja joustavaa työvoimaa tarvitsevan talouden tarpeisiin.

Ei ihme, että perhettä on viime vuosina puolustettu, eikä ihme että eniten on puhuttu työn ja perheen ristiriidasta.

On syytäkin puhua ja puolustaa, ei mallin tai ihanteen takia, vaan siksi, että siinä puolustetaan tärkeimpiä suhteita, mitä ihmisellä on. Ne voivat tukea tai raastaa enemmän kuin mikään.

Lähestymiskulmaa vain on tarpeen avartaa. Erillisten ydinperhesolujen maailma on alkanut natista. Arjessa perhesuhteet rakentuvat usein mutkikkaana verkostona, joka on koko ajan liikkeessä. Siihen liittyy osia ja siitä irtoaa niitä. Läheissuhteet muuttavat muotoaan. Niitten merkitystä ei vähennä, vaikka eletään yksin tai eri kattojen alla.

Perhemallien ja –ihanteiden sijasta on syytä puolustaa perhesuhteita ja katsoa ydinperheen rajojen yli, todellisten perhesuhteiden korvaamattoman arvokkaaseen verkostoon.

¤

Omat lapsemme rakentavat jo omia kotejaan ja kiinnittyvät uusiin läheisiin ihmisiin. En silti osaa ajatella, että siinä meidän perheyksikkömme pienenisi ja jakautuisi moneksi. He kuuluvat yhä samaan perheeseen. Suhteet vain muuttuvat, perheen verkosto avartuu ja monimutkaistuu. Rajat haurastuvat.