Mitä tapahtuu todella

Episkooppi, Tuore Oliivipuun lehti, huhtikuu 2008

Aamukahvin ja juustovoileivän lomassa tapanani on tarkistaa maailman tila. Se tapahtuu kahden sanomalehden avulla. Vähän myöhemmin päivitän tilanteen autoradiosta. Jos tila on vakaa, niin kuin se useimmiten on, suunnistan rauhassa päivän työhön ja yritän siinä tunnistaa, mitä tapahtuu todella.

Tiedän näet hyvin, että aamukahvipöydässä en katsele maailmaa. Katselen minulle annettua kuvaa. Joka sitä hallitsee, käyttää todellista valtaa. Tällä hetkellä valtaa käyttää media, joka suurelta osin on markkinoiden ohjauksessa. Se ei ole niinkään mielipiteisiin tai päätöksiin vaikuttamisen valtaa. Se on valtaa luoda kuva maailmasta ja asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Toisinaan kuvassa pilkahtaa kirkko tai kirkon työ, se josta jotain tiedän. Joskus tunnistan kuvan paremmin joskus huonommin. Kuva ei rakennu kirkon ehdoilla, se rakentuu median ehdoilla. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

En haikaile sitä, että kuva olisi mieleiseni. Sellainen vie vain mielikuvien kiillottamiseen, kaikenmaailman kampanjoihin. Niissä on jo nostettu kädet ja antauduttu: koska julkisuus ei kumminkaan ole kuin mielikuvia, pelataan sitten niillä, lumoavilla kenties mutta latteilla.

Tärkeintä on, että kuva on tekemisissä todellisuuden eikä markkinamielikuvien kanssa. Että se on niin totuudellinen, vaikka ankarakin, kuin se median ehdoilla voi olla. Toimittajat, jotka ovat ammattitaitoista kelpo väkeä, tekevät tässä suhteessa parhaansa, en epäile. Juuri siksi paikalliset ja alueelliset tiedotusvälineet ja niiden ihmiset ovat seurakuntien tärkeitä yhteistyökumppaneita.

Mutta median ehdot ovat kovat. Sille ei mahda mitään, että kuva on pirstaleinen ja koostuu toisiinsa liittymättömistä palasista niin kuin aamun lehti. Asioiden yhteyksien ja taustojen ymmärtäminen jää lukijapolon kontolle, ja on mahdoton tehtävä.

Sillekään ei mahda mitään, että media toimii dramaattisuuden ehdoilla. Maailma näkyy ensi sijassa ristiriitojen, konfliktien ja erikoisuuksien kautta. Oikku ja poikkeama erottuvat, tavallinen elämä haihtuu taustalle. Yhteistyöstä kieltäytyminen näkyy kauas, yhteistyö ei. Ihmisten, asioiden ja ilmiöiden painoarvot vääristyvät. Tätä myös käytetään hyväksi: mitä enemmän julkisuutta, sitä tärkeämmältä vaikuttaa.